Alueen hallinto- ja asutus- sekä lakihistoriaa

Yliskallion Huolto Oy:n alueen syntyvaiheiden- ja hallinnon 40-vuotis kehityshistoria Anita ja Martti Moision muistinvaraisesti kertomana vuonna 2005

Haastateltavina: Anita ja Martti Moisio-Kuvassa Martti Moisio
Toimittaja ja kertoja: Erkki Väliniemi ©

Anita ja Martti Moisio ovat Laajasalon Yliskylän luoteisen osan, ns. Yliskallion alueen kerrostalojen kanta asukkaita sen valmistumisesta lähtien. Alue on Laajasalon ensimmäinen kerrostaloalue, joka rakennettiin 1963-1966 välillä ja ensimmäinen osa koko Yliskylän rakennusvaiheesta, joka loppuosiltaan rakennettiin joitakin vuosia myöhemmin.

Muurari Martti Moisio on ollut oman taloyhtiönsä, As. Oy Degerö:n (Jussaarenkuja 5) - siihen yhteen rakennettujen taloyhtiöiden Jussaarenkuja 1 ja Jussaarenkuja 3:n yhteisen lämpöyhtiön sekä koko alueen 12 taloyhtiöitä yhteen liittävän isännöinti- ja kiinteistö-huoltoyhtiön hallituksissa alusta asti ja sen puheenjohtajanakin n. 35 vuoden ajan. Alussa yhtiön nimi oli Yliskylän Huolto Oy ja myöhemmin nimenvaihdoksen jälkeen Yliskallion Huolto Oy.

Nykyisin alueen taloyhtiöiden omistamalla Yliskallion Huolto Oy:llä on enää rooli neljän parkkialuetontin omistajana ja ajoneuvojen paikoituksen vuokraajana/ hoitajana sekä toimia alueen taloyhtiöiden yhdyssiteenä. Myös Martti on antanut tilaa nuoremmille alueen asioiden hoidossa ja on jättäytynyt tehtävistään eläkkeelle.

Anita Moisio on puolestaan ollut Yliskallion Huolto Oy:n ja kaikkien alueen talo- ja lämpöyhtiöiden kirjanpitäjänä usean vuoden ajan silloin, kun alue oli sen oman yhtiön isännöintitoimiston hallinnoima.

Laajasaloon muuttoon johtavat tapahtumat

Martti Moisio kertoi kiinnostuksensa Laajasaloon heränneen jo heidän seurusteluaikoinaan, kun he yhdessä tekivät kaupungista patikkaretkiä mm. näille Laajasalon kallioseuduille, joka oli vielä maaseutumaista, vain harvojen omakotitalojen asuttamaa seutua. Tuolloin jo matkojen välietappina toiminut vanha kartanopuiston kahvila palveli matkalaisia noilla kesäisillä retkillä, jossa sai levätä ja juoda kahvit. ("Vanha mylly")

Myöhemmin, heidän perustettuaan perheen ja asuessaan Etelä- Haagassa, alkoi heillä perheen kasvaessa olla siinä asunnossa ahdasta. Anitan sanoessa, että "nyt täällä loppuu henki", Martti lähti katselemaan asuntoja Laajasaloon.

Hän oli aikaisemmin Kalliossa olleella muuraustyömaalla tullut jutelleeksi rakennusmestari Oiva Vehokarin kanssa, josta Moisio kertoo näin: " Vehokari sanoi, että hän lähtee tämän (työmaan) jälkeen Laajasaloon ja menee Wuoriolle töihin. Siellä aloitetaan rakentamaan isoa aluetta. Hän on keskustellut jo Wuorion kanssa, että siellä tarvitaan mestareita." Tästä tapaamisesta oli jo kulunut jonkin aikaa ja Laajasalossakin oli jo tapahtunut alueen rakentamisessa jotakin.

Laajasalon Yliskylän kaavoitus ja vuokraverovapaus

Martti Moisio kertoo kuulleensa Yliskylän länsiosan alueen rakennusaikeista jo 1950- luvun lopussa, kun alueen asemakaavaa valmisteltiin. Hän kertoi nähneensä siitä ensimmäisen asemakaavaluonnoksen, jossa alueen kalliorinteeseen olisi rakennettu useita pieniä nelikerroksisia taloja. Niitten rakentaminen ei kuitenkaan toteutunut ja hän kertoi myöhemmin nähneensä alueesta uuden kaavan, jossa alueen talot oli toteutettu nykyisen mallin mukaisina, massiivisten kerrostalojen tyyliin. Se oli tapahtunut siinä ihan 1960- luvun alussa.

Martti muisteli, että OKO- pankki oli ostanut alueen ja se teetti sille asemakaavan. Silloin oli voimassa verovapauslaki uusille vuokra-asunnoille ja tuota täyttä verovapautta oli vielä jäljellä vuonna 1963 10-vuotta, kun kaava hyväksyttiin ja rakennustyöt alueella saatiin vauhtiin. Vuonna 1962 tuota lakia oli nimittäin muutettu niin, että verohuojennus oli enää voimassa 10-vuotta, josta se asteettain putosi vuosi kerrallaan vuoden 1963 täydestä verovapaudesta. Täyden verovapauden saamiseksi tuli rakennusten työt olla aloitettuna 1963. Näin hän asioiden muisti olleen, joskin hiven epäili vuosilukuja, kun ei ollut laittanut näitä asioita minnekään erikseen muistiin (vuosilukuja korjattu).

Siksi alueen kaikkien rakennusten pohjatyöt oli jo sinä vuonna (1963 loppuun mennessä) kiireellisesti aloitettu joiltain osin pohjia raapimalla, että voitiin sanoa talojen olevan jo rakenteilla.

Verovapaus oli nimittäin erittäin merkityksellinen asia, kun asuntoja myytiin. Kaikki alueen talot olivat kuitenkin kovan rahan asuntoja ja ehkä sen takia alueella on niin paljon pieniä yksiöitä ja kaksioita, kun ne oli helppo markkinoida vuokra asunnoiksi, Martti kertoi.

Kysyessäni rakennusurakoitsijasta, Martti kertoi Wuorion olleen OKO:n rahoittamana jo pitemmän aikaa ja kertoi sen olleen välillä pahoissa rahoitusvaikeuksissakin . Jopa kertoi kuulleensa, että yhtiö ei ollut saanut aikaisemmin rakennuksille tavaraa muuten, kun maksamalla tavarantoimittajille käteisellä. Kuitenkin alueen rakentamisesta tuli OKO- pankille ja Wuoriolle hyvä bisnes, kun siitä ei käyty sen kummempaa urakkakilpailua.

OKO oli teettänyt alueen asemakaavan arkkitehtitoimisto Olli Kivisellä ja alueen talojen suunnittelijana oli Arkkitehtitoimisto Erkki Karvinen Oy, jonka nimi näkyy talojen rakennuspiirustuksissa. Tietysti kaupunki on aikoinaan kaavan hyväksynyt ja varannut alueen viheralueet ja muut katsomansa alueet.

Muutto Laajasaloon

Tullessaan sitten Haagasta alkusyksystä 1964 tänne Laajasaloon katsomaan tätä Vehokarin mainitsemaa asuntoaluetta, ( Linkki: Moision kertomaa alueelle muutostaan ) hän tapasi heti tutun rakennusmestari Kalliomaan esittelemässä alueelle rakennettavia asuntoja Wuorion parakissa, joka oli tuossa Jussaarenkujan kulmassa, suunnilleen siinä missä kukkakioski nyt on. Kalliomaa oli kertonut, että Vehokari oli tuossa Jussaarenkuja 1:ssä ja 3:ssa mestarina ja että ne valmistuvat myöhemmin syksyllä 1964. Jussaarenkuja 5 aloittaisi ottamaan asukkaita sisään siinä vuoden vaihteessa ja kertoi siinä yhden asuntokaupan peruuntuneen A-portaassa ja mainitsi senkin, että OKO ei myynyt Jussaarenkuja 5:n asunnoista muuta, kuin alkupään portaikon asuntoja, koska loppuosaan oli vielä epäselvyyttä, että minkälaisia asuntoja sinne rakennetaan. Martti arveli tarkoituksen olevan niin, että taloa rakennettiin samaan tahtiin, kun asuntoja saataisiin myydyiksi.

Asioita harkittuaan Moisiot muuttivat alueelle vuoden 1964/65 uudenvuoden aattona Jussaarenkuja 5 A-portaaseen alueen rakentamisen kiihkeimpinä aikoina osittain keskeneräiseen taloon.

Näin Jussaarenkuja 5:ssä, eli As. Oy Degerössä oli vuoden 1965 alussa otettu asukkaat asumaan kolmeen portaaseen ja loput valmistuivat kuitenkin jo saman vuoden loppuun mennessä ja silloin oli talo täynnä asukkaita.

Tuossa vaiheessa Martti muisteli vielä nähneensä alueen pihasuunnittelijan, joka oli saksalaissyntyinen nuorimies ja muisteli nimen olevan Schnitzler (HS 26.4.2008 muistokirjoitus, Walter Schnitzler), kävelleen pihoilla ja kun häneltä kyseltiin pihojen lahopuiden kaatamisesta, hän sanoi, että nehän ovat linnun ruokaa, antaa niiden vaan olla.

Martti kertoi alueen muiden taloyhtiöiden rakentuneen samaan tyyliin. Kun alkupäähän jo muutettiin, niin loppupäät taloa oli vielä rakenteilla. Kaikki alueen talot olivat kuitenkin jollain lailla rakenteilla yhtä aikaa ja ne valmistuivat ajallisesti aika lähekkäin.

Alueen hallinto- sen kehittyminen ja sisäiset sopimukset ja rasitteet

Kysyessäni alueen hallinnosta, Martti joutui kertomaan pitkän tarinan alueen hallinnon kehityksestä, joka tuntuu monimutkaiselta ja on vaatinut alueen asukkaiden ja hallinnon keskinäistä kanssakäymistä kaikilla tasoilla.

Onhan niin edelleen, että alue on rakennettu siten, että parkkipaikat on sijoitettu alueen itä-eteläisille reunoille sijoitettuihin neljään erilliseen parkkialuetonttiin, joita taloyhtiöt alueen kolmen lämpöyhtiön kautta omistivat ja hallinnoivat. Myös alueen taloyhtiöiden väliset sisäpihakäytävät on alusta asti sopimuksilla sovittu kaikkien vapaaseen kulkuun tarkoitetuiksi ja ainoastaan huoltoajo on niille sallittu. Se tekeekin alueesta hyvin luontoon istuvan, joka on sisäpihalampineen ja kenttineen sekä vapaine kallioalueineen säilynyt nykypäiviin asti.

Hallinnosta Martti kertoi, että jokainen taloyhtiö on yksilö ja ne omistivat lähellään sijaitsevan lämpöyhtiön, joita oli kolme. Lämpöyhtiöiden edustajat muodostivat hallituksen Yliskylän Huolto Oy:hyn, jonka nimi myöhemmin muutettiin Yliskylän alueen levitessä tämän alueen ulkopuolelle Yliskallion Huolto Oy:ksi, erotukseksi muusta Yliskylästä. Lämpöyhtiöt siis omistivat Yliskylän Huolto Oy:n ja jokaisella lämpöyhtiöllä oli hallituksessa varsinainen ja varaedustaja.

Alueen kaikkien yhtiöiden rahoituksen ja isännöinnin hoiti OKO-pankki ja sen isännöintitoimisto. Martti ei muista toimiston nimeä, mutta muistaa, että OKO piti alueella pientä isännöintitoimistoa, jonka kirjanpito hoidettiin pääkallopaikalla pankissa. Isännöintitoimiston ensimmäisenä isännöitsijänä toimi pikkupankin johtaja Sakari Virtanen ja seuraavana oli Alvar Luotonen. Toimistossa oli myös toimistotyöntekijänä rouva Metsälampi, johon asukkaat voivat ottaa yhteyttä.

Itse muistan, kun muutin alueelle, että sain sieltä isännöintitodistuksen vuonna 1970. Silloin isännöintitoimisto sijaitsi vielä OKO:n hoidossa Isosaarentie 3:ssa.

Alueen hallinto asukkaiden käsiin

Kysyessäni, että milloin OKO sitten luovutti isännöintitoimintansa alueen asukkaiden hoidettavaksi, Moisio kertoi pitkän jutun asian taustoista.

Hän kertoi, että ollessaan alueen hallinnossa jo tuolloin, asukkaiden tyytymättömyys nousi isännöinnin kaukaisuuteen.

Vajaa kymmenen vuotta ehti kuluttua, kun alueen yhtiöiden hallitukset kutsuttiin Kirkkosalmentie 3 askarteluhuoneen tiloihin, joka siellä silloin oli, ja siellä keskusteltiin mahdollisuudesta ottaa yhtiöiden isännöinti omaan hallintaan ja tehdä alueen oma isännöintitoimisto toimimaan ja irrota OKO:n hallinnasta kokonaan. Martti muisti tehneensä esityksen, että valitaan jokaisesta lämpöyhtiöstä mies selvittämään asiaa, että miten se tehdään. Hän muisteli, että Koirasaarentien lämmöstä oli selvitysmiehenä insinööri Helminen ja meidän yhtiöstä (Jussaarenkujan lämmmöstä) muurari Moisio ja Kirkkosalmentien lämmöstä, taisi vielä silloin olla luutnantti Matti Lukkari.

He sitten kokoontuivat milloin jonkun kotona ja jopa välillä talojen muissa tiloissa. Martti muisti vielä saaneensa tehtäväkseen selvittää alueen rahoituksen, joka olikin alueen kohdalta iso juttu. Piti selvittää mikä oli taloyhtiöiden lainatilanne, niiden keräämien vastikkeiden määrät ja muu yhtiöiden välinen rahaliikenne. Lainat olivat kaikki OKO- pankista.

Kun selvitystyö oli tehty, kokoonnuttiin taas kokoukseen alueen edustajien kanssa ja tehtiin päätös, ".. että otetaan ja palkataan isännöitsijä ja sanotaan OKOn kirjanpito ulos ja ilmoitettiin OKOlle että, me olemme perustamassa omaa tai ottamassa Yliskallion Huolto omaan käyttöön ja palkkaamassa isännöitsijää, niin OKOsta tuli vastaus, että ei se käy, että teillähän on kaikki lainat meiltä."

Martti jatkoi kertoen, " ettei siinä sen kummempaa hämmennystä syntynyt, vaan Juotteen Osmo sanoi, että hän lähtee neuvottelemaan silloisen OKOn pääjohtajan kanssa. En muista sen aikaista OKOn pääjohtajan nimeä, mutta Osmo ilmeisesti tunsi niin paljon sieltä piiristä niitä ihmisiä ja Osmo kävi neuvottelemassa ja tuloksena oli se, että kyllä sieltä alkaa paperit tulemaan. Lainat jäi OKO:oon, ei tarvinnut lähteä pankkikierrokselle hakemaan vaihtoa."

Alueen omistus- ja hallintokaavio

Seuraava kaaviokuva esittää alueen talo-, lämpö- yhtiöiden omistus suhteita Yliskallion Huolto Oy:öön, kun alueen vanhan ostoskeskuksen osake oli jaettu lämpöyhtiöiden kesken niiden asunto-neliöpohjaisella suhteella. Vanha ostokeskus purettiin myöhemmin ja sen tilalla on nyt asuntokerrostalo, joka ei myöskään kuulu Yliskallion Huolto Oy:n hallinnon piiriin.

Oman toimiston isännöitsijät

Kysellessäni, että miten se alku lähti menemään ja kuka oli ensimmäinen isännöitsijä, Martti vastasi: " Ensin oltiin vuokralla kolmosen tuolla kulmassa, vuokrattiin huoneisto ja tämä rouva Metsälampi, joka oli OKOn palveluksessa, hän siirtyi sitten meidän isännöitsijätoimiston palvelukseen. Mutta hänellä oli ehtona, että hän ei ole kokopäiväinen, vaan puolipäiväinen. Sitten Anitasta tuli toinen puolipäiväinen vähän aikaa, että niillä voimilla aloitettiin."

" Esko Lyytikäinen palkattiin ensimmäiseksi isännöitsijäksi. Esko asui silloin tällä alueella. Esko hoiteli jotain pientä vakuutusyhtiötä . Se oli joku maaseudun vakuutusyhtiöitä, jota Esko hoiteli työkseen ja se oli tuolla Lappeenrannassa päin, koska hän oli sieltä kotoisin. Hänelle sopi hyvin tuommoinen isännöinti hän jää siitä hommasta pois. Kyllä meillä oli hakupaperit ja niitten perusteella lähdettiin hakemaan miestä ja Esko haki. Minä en muista, että montako oli hakijaa. Niistä käytiin ihan normaali paikanhakukierros. Ja koko ajanhan siinä ei tapahtunut mitään pysähdystä, koska Metsälampi oli ja tunsi asiat, mutta eihän Metsälampikaan kirjanpitoa hoitanut."

Muistelin itsekin että Lyytikäinen oli, ainakin minun mielestäni, aika jämerä mies. Minkälainen hän oli sieltä toimistosta nähtynä?

Tähän vastasi Anita, joka oli juuri tuolloin puolipäiväisenä toimistossa töissä, että hän oli hyvä isännöitsijä. Kertoi sentään työskennelleensä hänen kanssaan 7 vuotta ja että hän hoiti kaikki yhtiöiden paperi- ja muut asiat hyvin. Anita kertoi kuitenkin, että hän oli ehkä vähän sellainen, joka ei kovin jaksanut "mammojen ja pappojen" valituksia aina kuunnella, vaan siirsi ne asiat sitten Anitalle, joka sai sitten hoitaa sen puolen toimiston asiakaspalvelusta.

Sellainen kuva minullakin oli Lyytikäisestä, että hän oli todellinen virkamies. Kysymykseeni, että eikös hänen rouvallaan ollut tuolla Kirkkosalmentiellä pesula, Anita vastasi, että kyllä se oli heidän pesulansa ja kumpikin vastasivat käyttäneensä sitä vakituisesti niin kauan kun Sylvi sitä piti ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin. Mutta seuraajat eivät siinä sitten enää menestyneet ja eivät siinä sitten kauaa olleetkaan.

Esitin epäilyni, että aika on muuttunut ja ihmisillä on näitä pesutorneja, missä he saavat pyykit pestyä ja kuivattua.

Entä nuo seuraavat isännöitsijät, Lyytikäinenhän jäi sitten eläkkeelle tästä?

Niin, hän jäi sairaseläkkeelle hivenen ennen eläkeikää.

Seuraavaksi Martti kertoi taas vähän pitemmän tarinan Yliskallion huollon seuraavan isännöitsijän valinnasta, joka oli myös mutkikas juttu. Lopputulokseksi tuli kuitenkin, että isännöitsijäksi valittiin Georg Sarvamaa. Martti kertoi myös muistelleensa, että Sarvamaa oli ekonomi, joka oli toiminut isännöitsijänä aikaisemmin jossain Itä-Pakilassa.

Muistelin Sarvamaan kertoneen minulle, että hänelle oli aikamoinen yllätys, kun yhtiöiden kirjanpidot olivat kuitenkin hänen hoidettavinaan tiliöinnin osalta ja ainoastaan kuitit sitten lähetettiin erilliseen kirjanpitotoimistoon niiden koneellista kirjanpitoa varten. Tähän Martti vastasi, että siihen aikaan tämä koneellisen kirjanpidon kehittely oli vielä voimakkaassa kehitysvaiheessa ja tietokoneistus teki tuloaan.

Ympyrä on nyt näiltä osin sulkeutunut, sillä tuo kirjanpitotoimistona silloin toiminut Talohallinta Oy:n Haagan toimisto tekee tällä hetkellä (v.2004-) yhtiön kirjanpidon ja lisäksi myös yhtiön isännöinti on siirtynyt vuoden 2004 alussa saman Talohallinta Oy:n hoitoon, mutta kyllä sen Itä-Keskuksen konttoriin. Tässä välissä 1997- 2004 kummatkin olivat Laajasalon Isännöinti Oy:n hoidossa.

Alueen kiinteistöhuolto

Entäs tämä kiinteistöhuolto? Millä lailla se oli organisoitunut?

Martti kertoi, että lämpöyhtiöillä oli alkuun omat talonmiehensä, eli he olivat aluksi palkattuina lämpöyhtiöiden palvelukseen. Kirkkosalmentien puolella oli kaksi miestä ja meillä eli Jussaarenkujan lämmössä ja Koirasaarentien lämmössä oli kummassakin yksi. Siinä vaiheessa, kun Yliskylän Huolto Oy vaihtoi nimensä Yliskallion Huolto Oy:ksi, muuttuivat talonmiehet huoltomiehiksi ja heidät palkattiin Yliskallion Huolto Oy:n palvelukseen. Näin alueelle saatiin yksi huoltoesimies ja neljä huoltomiestä. Eli huoltohenkilökunta jäi saman vahvuiseksi.

Entä miten hoidettiin nuo autopaikoitusalueet aikaisemmin ja miten myöhemmin? Oliko siellä ulkopuolisilla palkattuna mitään töitä? Miten hoidettiin esim. lumityöt talvella? Lapioivatko siellä talonmiehet?

Kyllä Martti kertoi Yliskylän Huollon ostaneen alueelle melko heti oman traktorin, jota huoltomiehet käyttivät omilla alueillaan ja myös Yliskallion Huollon alueilla.

Ongelmat Yliskallion Huolto Oy:n kehityksessä

Martti Moisio kertoo myös ongelmista, jotka myöhemmin johtivat oman isännöinti-, siivous- ja kiinteistöhuoltotoiminnan lopettamiseen.

"Se pelas tää homma vähän ontuen koko ajan. Siis koskaan Yliskallion Huolto ei kehittynyt mihin minä olisin halunnut sen kehittyvän. Koska taloyhtiöt olivat kaikki itsenäisiä yhtiöitä, niin Yliskallion Huoltoon ei saatu koskaan kehitysrahaa. Se oli aina kuin Manninen oven välissä. Kun jotain piti hankkia, niin ei nyt kyllä meidän yhtiö yhdy hankintoihin, meillä on nyt niin isot omat menot. Tämmöistä yhtenäisyyttä tähän alueelle ei saatu. Ja se oli se yksi murentaja, joka pikku hiljaa tarttui."

Sinänsä suoritetuissa kustannusvastaavuus vertailuissa yhtiö suoriutui kohtalaisesti ollen aina keskiarvokustannusten alapuolella. Moisio näki kuitenkin yhtiön ongelmien johtuvan suurelta osin juuri kehittymisen puutteesta ja suurimpia syyllisiä siihen olivat sen omat omistajat, joitten kukkaronnyörit eivät koskaan auenneet riittävästi toiminnan kehittämistä varten.

Omat ongelmansa Moisio näki myös henkilökunnan myöhemmissä valinnoissa, jotka eivät olleet hänen mielestään aina onnistuneet, kun sieltä ei myöskään löytynyt omaehtoista kehittämisehdotus potentiaalia eikä visioita yhtiön kehittämiseen.

Rouva Metsälammen muuttaessa pois ja jäädessä pois töistä, jäi myös Anita Moisio pois ja isännöintitoimistoon palkattiin kokopäivätoimiseksi toimistotehtäviin Tarja Rantakrans.

Kuitenkaan näillä voimilla toimisto ei sitten pärjännytkään, vaan myöhemmin jouduttiin ottamaan vielä puolipäiväinen toimistotyöntekijä.

Yliskallion Huolto Oy:n oman isännöinti- ja kiinteistöhuollon kustannusarvostelu kiihtyy

Martti jatkoi , että lamavuosien tultua (1990-luku), alkoi myös Kirkkosalmentien lämpöyhtiön taloyhtiöiden piirissä kuulua, että alueen omalla isännöinti- ja kiinteistöyhtiöllä on liian suuri henkilökunta ja että pienemmälläkin pitäisi tulla toimeen. Esitettiin jo ajatuksia, että oma isännöinti toiminta tulisi kilpailuttaa. Isännöintitehtäviä vertailtiin ja Martin mukaan niissäkään ei pystytty osoittamaan, että oma toiminta olisi ollut kalliimpaa, mutta siitä huolimatta Kirkkosalmentien lämpöyhtiön piirissä esitettiin, että oma yhtiö olisi lähes konkurssitilassa, vaikka Martin mukaan yhtiöllä olikin tarkoituksena pitää vuosittain pientä tappiota, koska muuten olisi jouduttu maksamaan veroja.

Alueen oma isännöinti- ja kiinteistötoimi kaatuu eroamisiin

Kuitenkaan nämä perustelut eivät Kirkkosalmentien lämpöyhtiölle riittäneet, vaan sieltä sitten irtosi yksi taloyhtiö ja kun sieltä muut eivät saaneet yhtä edullista tarjousta, niin ne jäivät vielä vuodeksi tähän toimistoon.

Martti kertoi, että sen yhden yhtiön lähtö ei vielä ollut sellainen katastrofi, joka olisi oman yhtiön lopettanut, mutta seuraavan vuoden loppuessa, juuri ennen sopimusten irtisanoutumisaikaa tuon lämpöyhtiön toisetkin taloyhtiöt ilmoittivat eroavansa omasta isännöinti- ja kiinteistöhuollosta. Martin mukaan se oli jo sellainen isku oman toiminnan taloudelle, että siinä ei auttanut muu, kuin ottaa yhtiön hallitus kasaan ja lähteä lopettamaan omaan toimintaan perustuvaa isännöinti- ja kiinteistöhuolto yhtiötä. Näin hallituksessa hyväksyttiin myös Jussaarenkujan ja Koirasaarentien lämpöyhtiön eroamisilmoitukset . "Tämä oli Yliskallion huollon hautajaiset", Martti sanoi. Alueen oman isännöinti- ja kiinteistöhuollon toiminta päättyi 1997 toukokuun loppuun.

Se johti sitten kovaan ruljanssiin, kun jokainen taloyhtiö etsi omia papereitaan omasta toimistostaan ja niitä siirrettiin uuteen isännöintitoimistoon. Tuossa yhteydessä vanha kirjanpitoaineisto ja osa muuta kirjallista materiaalia heitettiin jätelavalle, joka tuli aivan ääriään myöten täyteen erilaisista kirjanpito ym. mapeista. Kaikki menivät kaatopaikalle.

Siinä yhteydessä myytiin myös kiinteistöhuollon työkalut: Traktori, nurmenleikkureita, putkimiehen työkaluja ja muuta tarvekalua, jota omat työntekijät olivat käyttäneet. Samaa rataa menivät myös toimiston laitteet ja muu varustus. Lopuksi irtisanottiin oma henkilökunta: Isännöitsijä, huoltomiehet, se osa alueen siivoustoiminnon siivoojista, joita yhtiöllä vielä oli ulkopuolisten siivoustoimistojen lisäksi.

Taloyhtiöiden maksamat maksut ja korvaukset

Kysyessäni, että millä lailla tämä oma taloyhtiöiden perustama isännöinti- ja kiinteistöhuolto toimi ja miten siinä kustannukset jaettiin?

Martti vastasi, että Yliskallion huollolla oli yhtiövastike, samalla lailla kun taloyhtiöillä oli hoitovastike. Yliskallion Huolto kantoi isännöinti- ja kiinteistöhuoltokustannuksiin hoitovastiketta, joka perustui taloyhtiön asuntoneliöiden mukaiseen maksuun. Tämä taloyhtiön kantama maksu maksettiin sitten Yliskallion Huollolle.

(Maksulla katettiin kaikki isännöintitoimistosta, eli henkilökunnasta, kirjanpidosta ja tarvikkeista - ja kiinteistöhuollon kulut, eli huoltomiesten palkat ja osin tarvikkeetkin sekä alueen siivoustoiminnan menot. Isännöitsijän taloyhtiöiden kokouspalvelut laskutettiin taloyhtiöiltä suoraan ja taloyhtiöihin tilatut työt maksoi taloyhtiö. Yliskallion alueen parkkimaksut keräsi aikaisemmin taloyhtiö ja nekin maksut siirrettiin taloyhtiöiltä Yliskallion Huollolle.)

Taloyhtiöiltä kannettiin myös erikseen lämpövastike, joka meni taloyhtiöiltä lämpöyhtiöille.

(Lämpövastike kattoi talojen lämmityskustannukset sekä lämpöyhtiöiden hallinnan sekä laitteistojen huollot ja ylläpidon.)

Alueen isännöinti- ja kiinteistöhuollon sekä siivoustoiminnan kilpailutus

Alueen jokainen taloyhtiö joutui oman toiminnan loputtua tilanteen eteen, että tilalle olisi saatava oma isännöitsijä ja talolle myös kiinteistöhuolto. Kirkkosalmentien lämpöön kuuluvista taloyhtiöistä Kirkkosalmentie 3:lla oli ne ensimmäisenä, siis jo ennen oman toiminnan päättymistä. Seuraavana olivat loput em. lämpöyhtiön taloyhtiöt, joiden irtisanoutuminen omasta toiminnasta johti koko toiminnan lakkauttamiseen.

Siinä vaiheessa Jussaarenkujan lämmön ja Koirasaarentien lämmön hallituksilla heräsi yhteistyöajatus kilpailuttaa niiden taloyhtiöiden isännöinti- ja kiinteistöhuolto samassa rytäkässä ja se johtikin tulokseen, että lopulta alueen kaikki taloyhtiöt olivat isännöintitehtäviltään Laajasalon Isännöinti Oy:n toimistossa uudessa ostoskeskuksessa sijaitsevassa toimistotalossa ja kiinteistöhuolto Yliskylän Kiinteistöhuollon hoitamana. Myös siivoustoimintaan tarvittiin omat siivoustoimistonsa.

Myös lämpöyhtiöiden ja Yliskallion Huolto Oy:n hallinto siirtyi Laajasalon Isännöinti Oy:n isännöintitoimistoon 1997 kilpailuttamisten jälkeen. Näin koko alueen isännöinti oli siirtynyt saman ulkopuolisen yhtiön hoitoon alueen kaikkien yhtiöiden osalta.

Mikä muuttui oman isännöinti toiminnan päättymisen jälkeen?

Alueella oli aikaisemman yhden isännöitsijän sijalla kaksi isännöitsijää loppuvuonna 1997, jotka aluksi olivat Laajasalon Isännöinti Oy:stä. Kiinteistöhuolto oli koko alueella yhdellä urakoitsijalla, eli Yliskylän Kiinteistöhuolto- nimisellä yhtiöllä.

Siivoustoiminta oli Jussaarenkujan- ja Koirasaarentien lämmön alueilla samassa yhtiössä ja Kirkkosalmentien tilanteesta ei minulla ole varmaa muistikuvaa, että oliko siellä kaksi eri yhtiötä.

Nykyisin, vuonna 2005, alueella toimii kahdeksan (8) isännöitsijää seitsemästä (7) isännöintitoimistosta. Isännöintitoimiston vaihto on siis tapahtunut jo muutaman taloyhtiön kohdalla oman toiminnan lakkauttamisen jälkeen useaan kertaan. Lämpöyhtiöistä on kaksi sulautettu ja lopetettu ja niiden omistukset Yliskallion Huolto Oy:stä on jaettu suoraan taloyhtiöille. Koirasaarentien Lämpö Oy jatkaa enää tällä hetkellä yhtiönä toimintaansa, vaikka sillä ei varsinaista lämmöntuotto toimintaa enää olekaan. < Koirasaarentien Lämpö Oy on sulautettu omiestajiensa taloyhtiöille v.2008 >

Oletettavaa on, että isännöintitoimistojen vaihtoruletti jatkuu myös tulevaisuudessa, koska ainahan tulee etsiä sitä halvinta ja tehokkainta toimistoa. Se lienee kuuluu tähän markkinatalouteen.

Kiinteistöhuoltoyhtiö on kaksi kertaa vaihtanut omistajaa ja yhden kerran nimeä, mutta on pysynyt periaatteessa saman organisaation hallussa tähän päivään asti. Siinä suhteessa alue on, ehkä onneksi, pysynyt yhden kiinteistöhuollon piirissä ja esim. talviauraukset voivat jatkua taloyhtiöstä toisen pihan läpi samaan soittoon, ettei tarvitse auraa nostaa välillä.
< Tilanne muuttunut: V. 2008 kiinteistöhuoltoyhtiön konkurssin seurauksena alueen taloyhtiöiden kiinteistöhuollot hajosivat usealle kiinteistöhuoltoyhtiölle. >

Siivoustoiminta alueella on jakautunut jo lähes niin moneen yhtiöön, kun alueella on taloyhtiöitä ja kukin taloyhtiö on parhaimmillaan jo useasti vaihtanut siivoustoimistoa.

Alueen kaupat

Kysyessäni Martilta, että mitä hän muisteli alueen kaupoista, hän kertoi, että:" Ensimmäinen kauppa tuli automyymälä Aarholmankujan paikoitusalueen kohdalle ja samanaikaisesti muistaakseni aloitettiin rakentamaan tuota myymälää - pientä ostaria."

Tuosta välikyselyn jälkeen jatkoikin Anita, joka ehkä paremmin tunsi nämä kauppa asiat alueelta. Hän kertoi mukavan tarinan: " Sitä ennenhän käytiin vähän aikaa, ennen kuin se kauppa auto tuli, niin siellähän oli Varuboden ja Elanto tuolla mäessä (Kuvernöörintiellä ennen bensa asemaa), kun tullaan sieltä. Ja se oli vielä niin hassu, minä kerron sen näin tässä vaan kun me lähettiin sieltä Etelä -Haagasta sitten, niin siellä oli semmoinen pikkuinen K-kauppa, mitä me käytettiin ja sitten kun minä kävin sanomassa näkemiin ja hyvästi ja niin poispäin niin, minä sitten sanoin, että menette nyt sitten konkurssiin, kun me lähetään pois, niin tuli siellä niin hauskaa. Sitten meni muutama kuukausi, tuli laput tänne, että kauppa auto rupeaa käymään tossa alhaalla ja me tietysti kaikki oltiin mielissään ja minä menin tietysti sinne ensimmäisenä päivänä aamupäivällä ja kukas mua muu ottaa vastaan, kun se Etelä -Haagan kauppias Vuorinen. Minä sanoin, Ai niin nopeastiko te menitte konkurssiin ja sittenhän ne tuli tuohon, kun se valmistui se pikkuinen ostari tuohon."

Eli Vuorinen Haagasta oli alueen "vanhan ostarin" eli Laaja-Aitan ensimmäinen K-kauppias, joka piti elintarvike valintamyymälää ostarin itäpäässä. Länsipäässä oli HOK:n vastaava valintamyymälä. Jossain keskivälillä oli myös osuuspankin konttori.

Alueen OKO:n mahtiasemaa alueella kuvaa myös seuraava kertomus, jonka Anita myös kertoi: " Sitten sieltä tuli ilmoitus, tai oli tolpissa ja joka paikassa oli ilmoitus että, pankkiauto tulee siihen missä on nyt toi kukkakiska ja aloittaa silloin ja silloin. Siellä oli sitten jo väkeä sinä päivänä, kun sen piti tulla. Ei tullut mitään autoa. No kuka nyt sitten ottikin sitten selvää niin OKO oli pannutkin semmoisen jutun, että 10 vuoteen ei saa tulla tänne pankkia."

Martin mukaan kyse olikin siitä, että tulossa ollut alueen ensimmäinen pankki olisikin ollut KOP:n pankkiauto, joka sitten kuitenkin oli torjuttu jollain perusteella. OKO sai vasta vanhan ostarin valmistumisen jälkeen siihen oman konttorinsa, vaikka alueelle piti ennakkomainosten perusteella tulla ensimmäiseksi KOP.

KOP- pankki tuli Yliskylään vasta paljon myöhemmin ja se joutui rakentamaan aivan erillisen konttoritalon uuden ostoskeskuksen ja kävelysillan viereen, johon myös sitten sijoittui kukkakauppa ja ravintola. Uudessa ostoskeskuksessa oli KOP:ia ennen myös Osuuspankin-, Suomen Yhdyspankin (SYP)- ja Postipankin konttorit joitakin vuosia.

Vanhassa ostarissa oli myös Anitan kertomana: ".. sitten oli semmoinen pieni vanhanaikainen lyhyttavaraliike, mistä sai ostaa kangasta nappeja ja tämmöisiä. Ja se oli yllättävää, että se meni siinä. Sitten siinä oli pieni baari ja sitten oli HOKki siellä päässä." Martti muisti, että lyhyttavaraliikkeen paikalle tuli myöhemmin kuitenkin parturi, joka oli siinä ostarin loppuun asti. Vanha ostari palveli alueen 736 asunnon kerrostalo asukkaita ja ympäristön omakotiasukkaita aikansa, kunnes uusi uljas ostokeskus valmistui Yliskylän keskustaan. Sen jälkeen siinä vielä osa liikkeistä kitkutteli aikansa, mutta alamäki oli jo alkanut.

Loppuaikoina ostarissa oli kauppojen hävittyä kaikenlaista toimintaa: Siinä oli biljardibaari, kirpputori, baareja oli erilaisia ja oli myös pieni kahvila. Lopuksi ostokeskuksen omistajat kuitenkin päättivät purkaa kauppakiinteistön pois ja tontti oli jonkin aikaa tyhjänä, kunnes siihen sitten rakennettiin aika lailla samankokoinen asuntokiinteistöyhtiö, kun ostari oli ollut.

Martti Moision kysely nykyajan hallinnosta

"Kun lämpöyhtiön osakkeet purettiin ja ne jaettiin taloyhtiöille, niin se Yliskallion huollon omistus pirstoutui aika tavalla. Nyt täältä sivusta seurattuna on vähän huono arvostella, kun ei ole kokouksissa mukana, että miten se on nyt mahdollista hoitaa niin pirstoutuneena, kun se on?"

Tämä oli Martin kommentti nykytilaan nähden, jossa Yliskylän Huolto Oy:n hallituksessa on mukana kaikki alueen omistaja taloyhtiöt oman hallitusedustajansa kautta. Hallituksen koko on 12 henkilöä, joka on tietysti aika suuri. Muutos entiseen neljän jäsenen ja yhden varajäsenen hallitukseen on aikamoinen. Varsinaisia hallitusjäseniä on nyt triplaten aikaisempaan verrattuna.

Martti kommentoi vielä hallituksen nostettuja kokouspalkkioita ja sanoi, että se on vähän outoa kuultavaa, kun hänen aikanaan nämä kokoukset pidettiin luottamustehtävinä, joista maksettiin nimellinen korvaus. Vertasi nykyisiä palkkiota lähinnä ammattipalkkioihin (talvi 2005. Palkkiot pudotettu kevään 2005 yhtiökokouksessa).

Tämä haastattelu tehtiin 7.2.2005.

N:o 464.

Asuntotuotannon veronhuojennuslaki

Annettu Helsingissä 25 päivänä elokuuta 1962.

------------------------------

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Asuntotarkoitukseen käytettävän rakennuksen omistajalle sekä sille, jolla asunto-osakeyhtiön osakkaana tai asunto-osuuskunnan jäsenenä on oikeus hallita tällaisessa rakennuksessa olevaa asuinhuoneistoa, myönnetään tulo- ja omaisuusverotuksessa ja kunnallisverotuksessa sekä leimaveron suorittamisesta veronhuojennuksia niinkuin tässä laissa säädetään.

Mitä tässä laissa säädetään rakennuksesta, sovelletaan myös yhtenäisen rakennussuunnitelman mukaan rakennettuun, samalle omistajalle kuuluvaan rakennusryhmään.

Omakotitalona pidetään tässä laissa rakennusta, jossa on enintään kaksi huoneistoa ja ne kumpikin ovat asuinhuoneistoja.

Tätä lakia sovelletaan rakennuksiin, joiden rakentaminen on aloitettu aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 1963 ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1966.

Rakennuksen tai rakennusryhmän rakentaminen katsotaan aloitetuksi, elleivät erityiset seikat muuta osoita, silloin kun mahdollisia kaivutöitä lukuun ottamatta rakennuksen tai rakennusryhmään kuuluvan ensimmäisen rakennuksen perustustyö on aloitettu.

Veronhuojennukset myönnetään rakennuksesta, jossa

1) asuinhuoneistojen pinta-ala on vähintään 85 prosenttia rakennuksen huoneistojen kokonaispinta-alasta; ja

2) rakennuksen asuinhuoneistojen kokonaisluvusta enintään kolmannes on pinta-alaltaan pienempiä kuin 50 neliömetriä ja jossa minkään asuinhuoneiston pinta-ala ei ole suurempi kuin 120 neliömetriä.

Niin ikään myönnetään veronhuojennukset sellaisesta lämpökeskus- tai huoltorakennuksesta, jota pääasiallisesti käytetään yhtä tai useampaa edellä tarkoitettua rakennusta varten.

Edellä 1 momentin 2 kohtaan sisältyvää säännöstä, jonka mukaan rakennuksen asuinhuoneistojen kokonaisluvusta enintään kolmannes saa olla pinta-alaltaan pienempiä kuin 50 neliömetriä, ei, sen mukaan kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään, sovelleta rakennukseen, jota käytetään yksinomaan vanhusten tai opiskelijoiden asuntotarkoitukseen.

Edellä 3 §:ssä tarkoitettuna rakennuksena ei pidetä rakennusta, jota käytetään vain loma-aikojen viettämiseen tai muuhun vastaavaan tilapäiseen oleskeluun.

Asuinhuoneiston pinta-alaan on luettava huoneiston osalle tuleva suhteellinen osuus rakennuksessa olevien asumiseen liittyvien ja asukkaitten yhteiskäyttöön tarkoitettujen huonetilojen pinta-alasta.

Rakennuksen huoneistojen kokonaispinta-alaa laskettaessa ei autotallitiloja oteta huomioon siltä osalta, kuin ne eivät ylitä 10 prosenttia rakennuksen huoneistojen kokonaispinta-alasta, kuitenkin niin, että omakotitalossa ja sellaisessa rivitalossa, jossa on ainoas- taan asuinhuoneistoja, olevaa autotallia, joka on talon asuinhuoneiston haltijan yksinomaisessa käytössä, ei lueta huoneistoksi.

Rakennuksen omistajan veronalaisena tulona ei pidetä verovuoden pääasiallisesti omistajan tai hänen perheensä tarpeeseen asuntona käytetystä 3 §:ssä tarkoitetusta rakennuksesta ja sen tonttimaasta tai rakennuksessa olevasta asuinhuoneistosta saatua etua ja muita tuloja.

Muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja, rakennuksesta ja sen tonttimaasta saatuja tuloja ei pidetä rakennuksen omistajan veronalaisena tulona, jos rakennuksen rakentaminen on aloitettu vuonna 1963. Jos rakentaminen on aloitettu vuonna 1964, ei omistajan alaisena tulona pidetä kolmea neljäsosaa ja, jos rakentaminen on aloitettu vuonna 1965 tai 1966, puolta näiden tulojen määrästä.

Edellä 3 § :ssä tarkoitettua, pääasiallisesti omistajan tai hänen perheensä asuntona verovuoden käytettyä omakotitaloa ja sen tonttimaata ei katsota rakennuksen omistajan veronalaiseksi omaisuudeksi.

Edellä 1, 2 ja 3 momentissa mainitut veronhuojennukset myönnetään tonttimaan osalta, mikäli se on hankittu aikaisintaan vuonna 1958. Tonttimaana pidetään enintään rakennuksen pohjapinta-alan viisinkertaista määrää kuitenkin vähintään 2 000 neliömetriä. Asemakaavoitetulla alueella olevaa tonttia, josta on rakennettu vähintään 90 prosenttia kaavassa sallitusta määrästä, pidetään kuitenkin kokonaan edellä tarkoitettuna tonttimaana.

Milloin 3 §:ssä tarkoitetut rakennukset ja niiden 6 § :ssä tarkoitetut tonttimaat muodostavat vähintään kolme neljäsosaa asuntoosakeyhtiön tai asunto-osuuskunnan kokonaisvaroista, asunto-osakeyhtiön osakkaan tai asunto-osuuskunnan jäsenen veronalaisena tulona ei pidetä tällaisessa rakennuksessa olevasta asuinhuoneistosta, johon hänellä yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla on hallintaoikeus, saatua etua eikä siitä saatuja muita tuloja, mikäli huoneisto on verovuoden ollut pääasiallisesti osakkaan tai jäsenen taikka hänen perheensä käytössä tai mikäli rakennuksen rakentaminen on aloitettu vuonna 1963.

Mikäli 1 momentissa tarkoitettu asuinhuoneisto ei verovuotta ole ollut pääasiallisesti osakkaan tai jäsenen taikka hänen perheensä käytössä, pidetään osakkaan tai jäsenen veronalaisena tulona, jos rakennuksen rakentaminen on aloitettu vuonna 1964, kolmea neljäsosaa ja, jos rakentaminen on aloitettu vuonna 1965 tai 1966, puolta huoneistosta saatujen tulojen määrästä.

Osakkeita ja osuuksia, jotka oikeuttavat 1 momentissa tarkoitetussa rakennuksessa olevan asuinhuoneiston hallintaan, ei pidetä osakkaan tai jäsenen veronalaisena omaisuutena.

Verovelvollisen muusta kuin 6 ja 7 § :n mukaan verovapaasta tulosta ei saa vähentää sanotuissa lainkohdissa tarkoitetun verovapaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita kustannuksia, joiksi katsotaan myös korkomenot.

Sellaisella 3 § :ssä mainitut edellytykset täyttävän omakotitalon omistajalla samoin kuin 7 § :ssä tarkoitetun asunto-osakeyhtiön tai asunto-osuuskunnan osakkaalla tai jäsenellä, joka on käyttänyt rakennusta tai huoneistoa, johon hänellä yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla on hallintaoikeus, omana tai perheensä asuntona, on kuitenkin oikeus korkomenojen vähentämisestä yleensä voimassa olevien säännösten mukaisesti vähentää veronalaisesta tulostaan myös sanottuun rakennukseen tonttimaineen tai sanottuun huoneistoon oikeuttaviin osakkeisiin tahi osuuksiin kohdistuvien velkojen korot siltä osin, kuin ne kohdistuvat hänen tai hänen perheensä käytössä koko verovuoden olleen asuinhuoneistoalan mukaiseen rakennuksen ja sen tonttimaan tai huoneistonosaan. Tässä tarkoitetun omakotitalon omistajalla on oikeus kunnallisverotuksessakin vähentää samassa kunnassa verotettavista muista tuloistaan sanottuun rakennukseen kohdistuvan velan edellä tarkoitetulla tavalla laskettu korko.

Verovelvollisen veronalaisista varoista ei saa vähentää 6 ja 7 §:n mukaan verovapaaseen omaisuuteen kohdistuvia velkoja. Kuitenkin saa 2 momentissa tarkoitettu verovelvollinen vähentää siinä mainittua vähennyskelpoista korkoa vastaavan osan rakennukseen tonttimaineen tai huoneistoon oikeuttaviin osakkeisiin tai osuuksiin kohdistuvista veloista muista veronalaisista varoistaan.

Tämän lain mukaiset veronhuojennukset myönnetään tulo- ja omaisuusverotuksessa sekä kunnallisverotuksessa vuosilta 1963-1972 toimitettavissa verotuksissa.

Veronhuojennuksien myöntämisen esteenä ei ole se, että rakennus ei ole vielä valmistunut, jos esitetyn selvityksen perusteella on ilmeistä, että rakennus valmistuttuaan asuttavaan kuntoon täyttää veronhuojennuksen edellytykset. Jos rakennuksen valmistuttua asuttavaan kuntoon ilmenee, että veronhuojennusta ei olisi pitänyt myöntää, on se vero, mikä on jäänyt panematta, sekä mahdollinen veronkorotus määrättävä jälkiverotuksin noudattaen, mitä siitä on erikseen säädetty.

Milloin 3 § :ssä mainitut edellytykset täyttävän omakotitalon omistaja, joka on käyttänyt ja käyttää rakennusta pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona, on hankkinut sen tonttimaan aikaisintaan kolme vuotta ennen rakennuksen valmistumista asuttavaan kuntoon, hänellä on oikeus hakemuksesta saada asianomaiselta lääninhallitukselta takaisin mainitun tonttimaan omistusoikeuden tai vuokraoikeuden luovutuskirjasta suoritettu leimavero.

Jos 1 momentissa tarkoitettu rakennus rakennustyötä kohdanneen, verovelvollisesta riippumattoman esteen vuoksi tai siitä syystä, että omistaja on pääasiallisesti itse suorittanut rakennustyön, on valmistunut asuttavaan kuntoon myöhemmin kuin kolmen vuoden kuluessa tonttimaan hankkimisesta, valtiovarainministeriö voi verovelvollisen hakemukesta kuitenkin määrätä, että hänellä on oikeus mainitusta määräajasta riippumatta saada suorittamansa leimavero takaisin.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun kiinteistön pinta-ala ylittää sen määrän, mitä 6 § :n 2 momentin mukaan enintään voidaan pitää verovapaana tonttimaana, taikka luovutuskirjalla on luovutettu myös rakennuksia tai irtaimistoa, katsotaan luovutuskirja vapaaksi leimaverosta vain 6 § :n 2 momentissa tarkoitetun tonttimaan arvon osalta.

Asianomaisen lääninhallituksen on hakemuksesta palautettava leimavero, joka on suoritettu, kun osakeyhtiön tai osuuskunnan perustaja on ensi kerran siirtänyt 7 § :ssä tarkoitetun huoneiston hallintaan oikeuttavan osakkeen tai osuuden sellaiselle uudelle omistajalle, joka on käyttänyt ja käyttää huoneistoa pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona, mikäli siirtäminen on tapahtunut vuoden kuluessa rakennuksen valmistumisesta asuttavaan kuntoon.

Sen leimaveron suorittamista, joka 11 tai 12 § :n mukaan olisi palautettava, älköön vaadittako, jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että sanotuissa pykälissä säädetyt palautuksen edellytykset ovat olemassa jo silloin, kun luovutuskirja annetaan asian omaiselle viranomaiselle taikka osakkeen tai osuuden luovutuksesta tehty laskelma näytetään verojohtajalle.

Rakentamista valvovien sekä muiden kunnan ja valtion viranomaisten on toimitettava tässä laissa säädettyjen veronhuojennusten edellytysten toteamiseksi tarpeelliset katselmukset sekä annettava tarvittavat lausunnot ja todistukset.

Tarkemmat määräykset siitä, mitä on pidettävä tässä laissa tarkoitettuina rakennusryhminä ja huoneistoina sekä niiden pintaalan laskemisesta samoin kuin siitä, ketkä luetaan perheeseen kuuluviksi, ynnä muusta tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Asetuksella säädetään myös, minkälainen selvitys verovelvollisen tulee esittää saadakseen tässä laissa säädetyt veronhuojennukset.

Helsingissä 25 päivänä elokuuta 1962.

Tasavallan Presidentti

URHO KEKKONEN

Valtiovarainministeri  Osmo P. Karttunen.

Asuntotuotannon veronhuojennusasetus

Annettu Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 1962.

------------------------------

Valtiovarainministerin esittelystä säädetään 25 päivänä elokuuta 1962 annetun asuntotuotannon veronhuojennuslain (464/62) 3 § :n 3 momentin ja 15 § :n nojalla:

Asuntotuotannon, veronhuojennuslaissa (464/62), jota tässä asetuksessa sanotaan veronhuojennuslaiksi, tarkoitettuna yhtenäisen rakennussuunnitelman mukaan rakennettuna rakennusryhmänä pidetään sellaista rakennusryhmää, johon kuuluvat erilliset rakennukset alueellisen sijoittelunsa puolesta muodostavat kokonaisuuden ja jonka kaikkia rakennuksia koskevan rakennusluvan asianomainen rakennusviranomainen on myöntänyt ennen minkään rakennusryhmään kuuluvan rakennuksen rakentamisen aloittamista.

Rakennukseksi, jota käytetään yksinomaan vanhusten asuntotarkoitukseen, katsotaan rakennus, jossa kaikki huoneistot ovat asuinhuoneistoja tai, milloin kysymyksessä on asuntolarakennus, jossa olevia huoneistoja ja huoneita lukuun ottamatta talous- ja seurustelutiloja sekä asuntolan käytölle välttämättömiä toimisto- ja siihen verrattavia huoneita, käytetään ainoastaan asumiseen ja jossa huoneistojen tai huoneiden asukkaina, rakennuksen ja siinä asuvien hoitoa varten tarpeellista henkilökuntaa perheineen mukaan lukematta, on ainoastaan henkilöitä, jotka ovat täyttäneet kuusikymmentäviisi vuotta.

Milloin huoneiston tai huoneen asukkaina ovat yhteisverotettavat puolisot, katsotaan asukkaiden 1 momentin säännöksiä sovellettaessa olevan kuusikymmentäviisi vuotta täyttäneitä, jos ainakin toinen puolisoista on sen ikäinen.

Yksinomaan opiskelijoiden asuntotarkoitukseen käytettävänä rakennuksena pidetään ammatti- ja oppikoulussa, korkeakoulussa tai muussa niihin verrattavassa oppilaitoksessa opetusta saavien sellaista rakennusta, kuin 1 momentissa on sanottu, mikäli huoneistojen tai huoneiden asukkaina ei ole, rakennuksen hoitoa ja siinä asuvia varten tarpeellista henkilökuntaa perheineen mukaan lukematta, muita kuin tässä tarkoitettuja opiskelijoita ja. heidän perheeseensä kuuluvia henkilöitä.

Rivitalolla tarkoitetaan vähintään kolme huoneistoa käsittävää rakennusta, jonka kaikki huoneistot sijaitsevat vierekkäin.

Huoneistoina pidetään asuinhuoneistoja sekä liike- ja työhuoneistoja. Liike- ja työhuoneistoiksi luetaan muun muassa myymälät, toimistohuoneet, tehdas- ja työpajatilat, varastohuoneet, kerhohuoneistot, keila- ja muut peliradat, elokuvateatterit sekä autotallitilat, joiksi katsotaan autotallit ja rakennuksessa olevat tai siihen liittyvät muut auton säilytyspaikat.

Asumiseen liittyvinä ja asukkaiden yhteiskäyttöön tarkoitettuina huonetiloina, joita ei oteta huomioon huoneistoina rakennuksen asuinhuoneistojen kokonaislukua laskettaessa eikä 2 § :n säännöksiä sovellettaessa, pidetään yhteiskäyttöisiä oleskelu- ja työskentelyhuoneita sekä muita näiden kaltaisia huonetiloja.

Säilytyshuonetta, saunaa, pesutupaa, mankelihuonetta tai muuta tällaista tilaa, joka on vain rakennuksen tai rakennusryhmän tahi sen asukkaiden omassa käytössä, samoin kuin määräykset täyttävää väestönsuojaa ei pidetä huoneistona eikä 5 § :ssä tarkoitettuna huonetilana, jollei sitä 7 § :n mukaan ole luettava huoneiston pinta-alaan.

Huoneiston pinta-alalla tarkoitetaan sitä huoneiston vaakasuoraa pinta-alaa, jota rajoittavat huoneistoa ympäröivien seinien sisäpinnat, ottamatta kuitenkaan lukuun hormiryhmien, putkikanavien, pilarien ja kantavien seinien käsittämää alaa.

Huoneiston pinta-alaan luetaan myös siihen kuuluvan parven ala. Parvi on huoneeseen kuuluva ja siihen avautuva tila, jonka lattia on niin paljon huoneen varsinaista lattiaa korkeammalla, että sen alle voidaan sijoittaa asuin- tai työhuoneita, kylpy- tai pesutiloja, käytäviä taikka muuta näihin verrattavaa.

Rakennuksen katsotaan valmistuneen asuttavaan kuntoon silloin, kun kaikki siinä olevat asuinhuoneistot ovat sellaisessa kunnossa, että niihin voidaan sijoittaa asukkaita. Rakennusryhmä katsotaan asuttavaan kuntoon valmistuneeksi silloin, kun kaikki siihen kuuluvat rakennukset ovat valmistuneet käyttötarkoitukseensa.

Rakennuksen omistajan, asunto-osakeyhtiön osakkaan, asunto-osuuskunnan jäsenen taikka huoneiston tai huoneen asukkaan perheeseen luetaan häneltä elatuksensa saavat, hänen talouteensa kuuluvat henkilöt.

Rakennuksen omistajan katsotaan käyttäneen rakennusta pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona, milloin rakennuksen huoneistojen kokonaispinta-alasta tai, jos siinä on vain yksi asuinhuoneisto, tämän huoneiden pinta-alasta enemmän kuin puolet on ollut hänen tai hänen perheensä käytössä asuntona. Rakennuksen omistajan, asunto-osakeyhtiön osakkaan ja asunto-osuuskunnan jäsenen katsotaan käyttäneen huoneistoa pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona, milloin huoneisto, jos se käsittää enintään huoneen ja keittokomeron, on ollut hänen tai hänen perheensä asuntona, tai muussa tapauksessa, milloin huoneiston pinta-alasta enemmän kuin puolet on ollut tällaisessa käytössä.

Saadakseen veronhuojennuslain 6 § :ssä säädetyn veronhuojennuksen rakennuksesta tai rakennusryhmästä ja sen tonttimaasta verovelvollisen tulee veronhuojennusta ensi kerran hakiessaan asianomaiselle verolautakunnalle toimittaa:

1) maalaiskunnassa rakennuslautakunnan tai rakennustarkastajan sekä kaupungissa ja kauppalassa rakennustarkastajan tai, jollei sellaista ole määrätty, maistraatin tai järjestysoikeuden vahvistetulla lomakkeella antama, toimitettuun katselmukseen perustuva lausunto siitä, milloin rakennuksen tai rakennusryhmän rakentaminen on aloitettu;

2) edellä 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen vahvistetulla lomakkeella antama lausunto, joka perustuu toimitettuun loppu- tai sitä vastaavaan katselmukseen tai, jollei rakennus tai rakennusryhmä ole valmistunut asuttavaan kuntoon, vahvistettuihin rakennuspiirustuksiin, veronhuojennuksen saamiseksi säädetyistä edellytyksistä;

3) veronhuojennuslain 3 § :n 3 momentissa tarkoitetusta, vanhusten tai opiskelijoiden asuntotarkoitukseen käytettävästä rakennuksesta tai rakennusryhmästä 1 ja 2 kohdassa mainittujen lausuntojen lisäksi vakuutus siitä, että tämän asetuksen 2 § :ssä säädetyt edellytykset ovat olemassa; sekä

4) veronhuojennuslain 6 § :n 1 ja 3 momentissa tarkoitetun veronhuojennuksen saamiseksi uskottava selvitys siitä, että verovelvollinen on verovuoden käyttänyt rakennusta tai sen huoneistoa pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona sillä tavoin, kuin edellä 10 §:ssä on säädetty.

Milloin rakennus tai rakennusryhmä sijaitsee muualla kuin sen omistajan kotikunnassa, on 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut lausunnot annettava kahtena kappaleena.

Edellä 1 momentin 4 kohdassa mainitun selvityksen toimittaminen verolautakunnalle ei kuitenkaan ole tarpeen, mikäli kysymyksessä olevan rakennuksen rakentaminen on aloitettu vuonna 1963, paitsi milloin verovelvollinen haluaa saada veronhuojennuslain 6 § :n 3 momentissa tarkoitetun veronhuojennuksen omakotitalosta ja sen tonttimaasta.

Asunto-osakeyhtiön ja asunto-osuuskunnan on liitettävä ensimmäiseltä veronhuojennusvuodelta annettavaan veroilmoitukseen yhtiöjärjestyksensä tai sääntönsä.

Milloin verovelvollinen on saanut veronhuojennuslain 6 § :ssä tarkoitetun veronhuojennuksen, vaikkei rakennus tai rakennusryhmä ole ollut valmis, on hänen seuraavilta vuosilta annettavissa veroilmoituksissa ilmoitettava, onko rakennus -tai rakennusryhmä valmistunut asuttavaan kuntoon vai onko se edelleen rakenteilla. Kun rakennus tai rakennusryhmä on valmistunut, verovelvollisen on veroilmoitukseensa liitettävä edellä 11 § :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu, katselmukseen perustuva rakennusviranomaisen lausunto.

Se, jolle veronhuojennuslain 6 § :ssä tarkoitettu veronhuojennus on myönnetty katselmukseen perustuvan lausunnon nojalla, ei ole velvollinen seuraavilta vuosilta toimitettavia verotuksia varten esittämään uutta rakennusviranomaisen lausuntoa, ellei veroviranomainen sitä vaadi, mutta hänen tulee kuitenkin antaa vakuutus siitä, ettei rakennusta tai rakennusryhmää ole laajennettu tai muutettu sekä että muutkin katselmuksessa todetut veronhuojennuksen edellytykset ovat jatkuvasti olemassa.

Jos rakentaminen on aloitettu vuosina 1964-1966, on verovelvollinen, joka on saanut veronhuojennuslain 6 § : n 1 momentissa tarkoitetun veronhuojennuksen, velvollinen tämän veronhuojennuksen edelleen saamiseksi ilman eri kehotusta vuosittain esittämään edellä 11 § :n 1 momentin 4 kohdassa mainitun selvityksen. Sama velvollisuus on verovelvollisella, joka on saanut veronhuojennuslain 6 § :n 3 momentissa tarkoitetun veronhuojennuksen omakotitalosta ja sen tonttimaasta, riippumatta siitä, minä vuonna rakentaminen on aloitettu.

Veronhuojennuslain 3 § :n 3 momentissa tarkoitetusta, vanhusten tai opiskelijoiden asuntotarkoitukseen käytettävästä rakennuksesta on vuosittain verolautakunnalle toimitettava vakuutus siitä, että tämän asetuksen 2 § :ssä säädetyt edellytykset ovat olemassa.

Sen, jolle veronhuojennuslaissa tarkoitettu rakennus, rakennusryhmä tai tonttimaa on siirtynyt, ei ole velvollinen ilman eri kehotusta esittämään 11 § :n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua selvitystä, jos sanotun lain mukainen verovapaus jo on myönnetty saman rakennuksen tai rakennusryhmän aikaisemmalle omistajalle rakennuksen tai rakennusryhmän valmistuttua asuttavaan kuntoon. Jollei uuden omistajan verotuspaikka ole samassa veropiirissä kuin ilmoitetun luovuttajan, tulee sanotun omistajan kuitenkin esittää asianomaisen verojohtajan todistus viimeksi toimitetussa verotuksessa myönnetystä veronhuojennuksesta ja siitä, minä vuonna rakennuksen tai rakennusryhmän rakentaminen on aloitettu.

Sen, jolle rakennus tai rakennusryhmä on siirtynyt., tulee vuosittain antaa 12 § :n 2 momentissa tarkoitettu vakuutus.

Veronhuojennuslain 7 § :ssä säädetyn veronhuojennuksen saamiseksi verovelvollisen tulee veronhuojennusta ensi kerran hakiessaan asianomaiselle verolautakunnalle toimittaa:

1) sanotussa pykälässä tarkoitetuista osakkeista tai osuuksista., milloin niiden omistajan kotikunta on muussa veropiirissä kuin kysymyksessä olevan asunto-osakeyhtiön tai asunto-osuuskunnan verotuspaikka, sen veropiirin verojohtajan, jonka alueella kiinteistö on, antama todistus rakennuksen tai rakennusryhmän rakentamisen aloittamisvuodesta sekä siitä, että osakkeet tai osuudet on sanotun lainkohdan nojalla katsottava omaisuusverotuksessa verovapaiksi, tai milloin yhtiölle tai osuuskunnalle kuuluva rakennus tai rakennusryhmä ei vielä ole valmistunut asuttavaan kuntoon, että todistusta pyydettäessä esitetyn selvityksen mukaan rakennuksen tai rakennusryhmän valmistuttua osakkeet tai osuudet ilmeisesti tulevat täyttämään säädetyt verovapauden edellytykset; ja

2) sanotun pykälän 1 momentissa tarkoitetun veronhuojennuksen saamiseksi isännöisijän antama todistus tai muu uskottava selvitys siitä, että verovelvollinen on verovuoden käyttänyt huoneistoa pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona sillä tavoin, kuin edellä 10 § :ssä on säädetty.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen toimittaminen verolautakunnalle ei kuitenkaan ole tarpeen, mikäli kysymyksessä olevan rakennuksen rakentaminen on aloitettu vuonnna 1963.

Edellä 14 § :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu verovelvollinen, joka on saanut veronhuojennuslain 7 § :ssä tarkoitetun veronhuojennuksen, on veronhuojennuksen edelleen saamiseksi velvollinen vuosittain ilman eri kehotusta esittämään sanotussa kohdassa mainitun selvityksen.

Jos rakentaminen on aloitettu vuosina 1964-1966, on verovelvollinen, joka on saanut verohuojennuslain 7 § :n 1 momentissa tarkoitetun veronhuojennuksen, sen lisäksi, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, velvollinen tämän veronhuojennuksen edelleen saamiseksi ilman eri kehotusta vuosittain esittämään tämän asetuksen 14 § :n 1 momentin 2 kohdassa mainitun todistuksen.

Verojohtajalle on esitettävä muutkin kuin 11-15 § :ssä säädetyt verohuojennuslain soveltamiseksi tarpeelliset selvitykset.

Verojohtajan on pidettävä 14 ja 15 § :n mukaan osakkeista ja. osuuksista antamistaan todistuksista luetteloa sekä laadittava kortisto veropiirin alueella olevista veronhuojennuslaissa tarkoitetuista rakennuksista ja rakennusryhmistä sekä niiden tonttimaista.

Jos verolautakunta 12 § :n 1 momomentissa tarkoitetun lausunnon saatuaan toteaa, ettei rakennus tai rakennusryhmä valmistuttuaan täytäkään säädettyjä veronhuojennuksen edellytyksiä, on maksuunpanematta jääneet verot mahdollisine veronkorotuksineen määrättävä jälkiverotuksin. Jälkiverotus on tällöin toimitettava myös niistä tonttimaista, osakkeista ja osuuksista, joiden verottamatta jättäminen on riippuvainen kysymyksessä olevan rakennuksen tai rakennusryhmän veronhuojennuksesta. Todetessaan, ettei rakennusta tai huoneistoa, jonka osalta veronhuojennuksen edellytyksenä on, että rakennus tai huoneisto on verovuoden ollut pääasiallisesti omistajan, osakkaan tai jäsenen taikka hänen perheensä käytössä asuntona, ole siten käytetty, verolautakunnan on niin ikään toimitettava jälkiverotus.

Milloin jälkiverotus on toimitettava muussa kuin siinä veropiirissä, jossa rakennuksen tai rakennusryhmän omistajaa verotetaan, on viimeksi mainitun veropiirin verojohtajan ilmoitettava asiasta sen veropiirin verojohtajajalle, jossa jälkiverotus on toimitettava.

Saadakseen hyväkseen veronhuojennuslain 11, 12 tai 13 § :ssä säädetyn leimaverovapauden verovelvollisen on asianomaisen viranomaisen ehkä vaatiman muun selvityksen lisäksi esitettävä:

1) veronhuojennuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tämän asetuksen 11 § :n 1 momentin 2 kohdassa mainittu lausunto, jonka tulee perustua loppu- tai sitä vastaavaan katselmukseen, ja uskottava selvitys siitä, että verovelvollinen on käyttänyt ja edelleen käyttää rakennusta pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona; ja

2) veronhuojennuslain 12 § :ssä tarkoitetuissa tapauksissa sen veropiirin verojohtajan, jonka alueella kiinteistö on, rakennuksen tai rakennusryhmän valmistuttua asuttavaan kuntoon antama todistus sanotusta valmistumisajasta ja siitä, että osakkeet tai osuudet on mainitun lain 7 §:n nojalla lopullisesti todettu omaisuusverotuksessa verovapaiksi, sekä lisäksi selvitys siitä, että kysymyksessä on luovutus, jolla yhtiön tai osuuskunnan perustaja on ensi kerran siirtänyt osakkeet tai osuudet uudelle omistajalle ja isännöitsijän todistus, joka osoittaa, että tämä uusi omistaja on käyttänyt ja edelleen käyttää huoneistoa pääasiallisesti omana tai perheensä asuntona.

Maksaessaan takaisin tai jättäessään vaatimatta leimaveron on asianomaisen viranomaisen sille asiakirjalle, joka on varustettu tai olisi varustettava leimamerkeillä, tehtävä merkintä veron palauttamisesta tai siitä, että asiakirja on vapaa leimaverosta asuntotuotannon veronhuojennuslain nojalla. Jätettäessä leimavero vaatimatta on siitä tehtävä merkintä myös viranomaisen pöytäkirjaan tai sitä vastaavaan asiakirjaan.

Lomakkeet 11, 14, 17 ja 19 § :ssä tarkoitettuja lausuntoja, luetteloa, kortistoa ja todistuksia varten vahvistaa valtiovarainministeriö.

Helsingissä 21. päivänä joulukuuta 1962.

Tasavallan Presidentti

URHO KEKKONEN

Valtiovarainministeri Osmo P. Karttunen