|
|
Hallinto | Autopaikat | Historiaa | Linkkejä |
|
Alkupuhe Ennen rakentamista Rakentamisen jälkeen Alueen hallinto Kertomuksia Valokuvia Tietoa sivustosta |
Alueesta kertovia lehtikirjoituksia ja henkilöiden kertomuksia
Sivu päivitetty 28.11.2015 Sivun alkuun Kirjoittaja: Tarja Arola © 9.12.2005 YLISKALLION ALUEEN NIMISTÖN ALKUPERÄSTÄLupautuessani kirjoittamaan tekstin Yliskallion Huolto Oy:n historiikkiin alueen kadunnimien alkuperästä uskoin luettelevani asiat lyhyesti. Haluan kuitenkin laajentaa aluetta koskemaan koko Laajasaloa ja Santahaminaakin ja näiden alueiden historiaa, jotta lukijalle selviäisi alueen kulttuurihistoriallinen merkitys, sen omaleimaisuus ja ainutlaatuisuus sekä yhteydet oman maan sisällä ja ympäröivään maailmaan. On olemassa ryhmänimiä, joita voidaan ottaa käyttöön missä tahansa, esimerkiksi hyönteisten (Muurahaisenpolku, Etanapolku, Kiiltomadonpolku) tai hyötykasvien nimet (Marunakuja, Kuminakuja, Ryytikuja). Näitä pidän jossain määrin persoonattomina, mutta entäpä Reiherintie tai Aarholmankuja? Kuka keksii nimet?Helsingissä kadunnimiä "keksii" nimistötoimikunta ja ne vahvistetaan asemakaavan yhteydessä. Laajasalolainen nimistö pohjautuu yleensä saaren entisiin kylä- ja tilusteiden nimiin sekä muuhun omavaraiseen paikannimistöön ja saaren kantatilojen historian aihepiiriin. Omavaraisuutta osoittavat myös vanhaan merenkulkuun ja kalastukseen liittyvät nimet, jotka kertovat myös alueen yhteyksistä muuhun maailmaan. Henkilö- ja rakennusmuistot ovat myös yksi aihealue. Historia elää nimissäKatujen, kujien, kaupunginosien ja osa-alueiden nimien tärkeä tehtävä on paikantaa ja opastaa. Kotiseudun historiasta johdetut vanhat nimet vahvistavat asukkaiden identiteettiä. Niissä elää paikan henki. Degerö ja Uppby - Laajasalo ja Yliskylä Vuonna 1946 Degerön kylä irrotettiin Helsingin maalaiskunnasta ja liitettiin Helsingin kaupungin osaksi. Samaan aikaan otettiin käyttöön Laajasalo-nimi. Ruotsinkieliset nimet Degerööby tai Digeröö 1500-luvulta sisältävät muinaisruotsalaisen nimen diger, joka tarkoittaa täyteläistä, paksua tai suurta. Degerö-nimessä se viittaa saaren laajuuteen, joten Laajasalo on täysin vastaava käännös. Yliskallion Huollon alueella olevien asunto-osakeyhtiöiden tontit on muodostettu, kuten varmaan suurin osa Laajasalon kerros- ja pientaloyhtiöistä sekä omakotitaloista, Uppbyn tilan entisille maille. Tilan nimestä on saatu suomenkielinen nimi Yliskylä. Tilasta on jäljellä enää kotiseututalo Ylistalo ja ostoskeskuksen vieressä oleva vanha uhripuu, haltijamänty. "Laajasalon säilytettävien kulttuurimuistomerkkien joukossa on saatu kartanoiden lisäksi säilymään tämä talonpoikaistalo. Uppbyn tilan toiseksi vanhimmalla päärakennuksella on tärkeä tehtävä saaren kulttuurihistorian kannalta. Ei ole haitaksi, että alueeseen sisältyy selvästi tajuttava muisto vanhasta Degeröstä ja Uppbystä, jonka viljelykset on raivattu 1500-luvun alkukymmenillä". Näin on ajatellut Ylistalon suojelualoitteen tekijä, edesmennyt laajasalolainen professori Lars Pettersson 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Tämä säilynyt vanha rakennus antaa ajatteluumme paikallista aikasyvyyttä. Axel Lindbergintie on tullut Uppbyn toiseksi viimeisen omistajan nimestä, Riitankuja Brita Henrikintyttären, tuon tarmokkaan kruunun perämiehen lesken, joka 1600-luvulla kävi voitokkaasti oikeutta perintöoikeuksistaan Degerön kartanon mahtavaa Anna Grönfeltiä vastaan. Tilan entisen pellon mukaan oli nimetty Ollinvainiontie-Olåkersvägen, joka sijaitsi nykyisen Yliskyläntien ja Humalniementien välissä. Nimi on poistettu asemakaavasta Ryytikujan kerrostalojen rakentamisen aikoihin 1970-luvulla. Vanhimmissa kartoissa pellon nimeksi on merkitty selkeästi Ölåkern eli Olutvainio, mutta jostain syystä vanhaa tietoa on vääristelty. Entisaikaan oluenpano kuului talon kuin talon toimiin, joten onhan sitä harjoitettu Degerössäkin (viinapannujakin on ollut kruunun luvalla ja luvatta). Laajasalon bussissa kuulemani tarinan mukaan alueella on viljelty humalaa, jota myytiin johonkin olutpanimoon. Tästä olisi sitten tullut nimi Humalniementielle. Yliskallion alue Muutama vuosi sitten mietittiin aluearkkitehdin ja nimistötoimikunnan edustajan kanssa alueelta puuttuvia puisto- yms. nimiä. Silloin ehdotin Yliskallion Huolto Oy:n taloyhtiöiden ja kallioisen metsäalueen nimeksi Yliskalliota. Sitä ei vielä kukaan ollut keksinyt, vaikka Yliskallion Huolto Oy oli jo toiminut vuosikymmeniä! Omalla ja lähialueellamme esiintyvät kadunnimet ovat ryhmänimiä, jotka on otettu keskiaikaisen meritien satamapaikoista. Ei liene sattumaa, että tällaiset nimet on valittu merelliseen Laajasaloon. Oman käsitykseni mukaan nämä nimet sopivat meille myös siksi, että vieressämme sijaitsee Santahamina, tärkeä viikinki- ja keskiaikainen satamapaikka ja kaupan keskus. Aarholmankuja-Arholmagränden: Arholma on saari Tukholman saaristossa. Me ikääntyneemmät henkilöt tunnemme kauniin Arholma-valssin. Jussaarenkuja-Jussarögränden: Jussarö on saari Tammisaaren saaristossa. (Ihmeen vaikea nimi kirjoitettavaksi oikein suomeksi). Kirkkosalmentie-Kyrksundsvägen: Kyrksund on salmi Hiittisten saaristossa. Köökarinkuja-Kökargränden: Kökar on Ahvenanmaan saariston saari. Kumianpää-Hangedet: Kumianpää - Hangedet on Hangon (Hankoniemen) keskiaikainen nimi. Orisaarentie-Hästövägen: Hästö on saari Tammisaaren saaristossa. Laajasalon lähisaarien mukaan on nimetty: Isosaarentie-Mjölövägen: Laajasalon kohdalla ulkomerellä olevan Isosaaren- Mjölö mukaan (huom. erotettava Santahaminan Isosaaresta). Koirasaarentie-Hundholmsvägen: Tie johtaa Koirasaaren-Hundholmen kohdalle. MerenkulkuMerenkulkuun liittyviä nimiä ovat esimerkiksi Rynnästie-Bogvägen, Ruoritie- Rodervägen, Laitamyötäisentie-Slörvägen ja monet muut. KartanohistoriaLaajasalon kartanoiden Jollas, Tullisaari ja Stansvik nimet ovat alkuperältään hämäriä. Nimet ovat vanhoja, se tiedetään, joten alkuperää on vaikea johtaa mistään. Jollas Jollaksen alkuperä on hämärän peitossa. Keisari Hadrianuksen henkilääkärin nimi oli Jollas, mutta sillä ei liene tekemistä meidän Jollaksemme kanssa. Stansvik - Tahvonlahti Nimi on johdettu etunimestä Staffan, mutta emme tiedä kuka Staffan oli kysymyksessä. Willebrandintie johtuu omistajan (lääkintöhallituksen pääjohtaja Knut Felix von Willebrand) nimestä. Tullisaari - Turholma Aikaisempia muotoja ovat olleet Tulo holm, Tulholma, Turholm ja Tuurholma. Alun perin nimi lienee lähtenyt henkilönnimestä. Sakari Topelius kertoo 'Tähtien turvateissa' tullimies Lydik Larssonista, minkä johdosta nykyinen muoto on Tullisaari. Tämä perustuu siis virhetulkintaan ja on joka tapauksessa väärä johdannainen ja väärä käännös. Tuurholmaan liittyy useita historiallisia henkilönnimiä, jotka elävät kadunnimissä, esim. Reiherintie ja Kasperinkuja: Helsingin pormestari Kasper Reiher Degerö Gunillantie: Gunilla Svanström, Anna Grönfeltin tytär, joka
"karkasi naimattomana Berend von Bönhardin kanssa. Muuta mainittavaa Pastorintie: Johan Ludvig Runebergin Hanna-runoelman päähenkilö
oli pastori; kirjoitettu Degerön kartanon rantatuvassa 1836. Vanhoja visioitaSantahamina - idäntien satamapaikka Santahaminan alueella on yhteensä kolme ihmiskäsin tehtyä maakumpua. Muodosta ja yleistilanteesta päätellen ne saattavat olla hautakumpuja viikinkien idänretkien ajoilta. Hevossalmessa tuttavaperheen kaivoa parannettaessa löytyi kaksi miekkaa, joiden koristelu ja materiaalit viittaavat viikinkiaikaan. Viikingit kulkivat ns. idäntiellään Tukholman länsipuolella sijainneesta Birkasta saariston kautta ja eteläisen Suomen rannikkoa pitkin aina Olhavanjoen, Dnjeprin ja Volgan valtavesiä pitkin Novgorodiin, Kiovaan, Kaspianmerelle, Mustallemerelle, Konstantinopoliin ja Bagdadiin asti. Kelvollisia satamapaikkoja on ollut useita, mutta paras on ollut pohjoispuolella Kofladanin länsiosa Koholmenin (Lehmäsaari) ja varsinaisen Hevossalmen välissä. Alueen nimistö viittaa keskiaikaiseen merenkulkuun. Kugg (tai kogg) tarkoittaa hansakauppiaiden käyttämää alustyyppiä. Koholmen voisi siten hyvin juontua vanhemmasta muodosta Koggholmen ja Kofladan muodosta Koggfladan. Santahaminasta on tietoja jo 1400-luvulta. Alue kuului keskiajalla ja 1500-luvun puoliväliin asti Viipurin linnalääniin. Santahaminassa on ollut varastotilaa kauppatavaroille ja majoitustiloja meritse matkustavia vallanpitäjiä, heidän seurueitaan ja neuvottelukumppaneitaan varten. Ankkuripaikalla ovat pysähtyneet ainakin Viipurin linnanpäällikkö Krister Niilonpoika Vaasa 6.6.1423 suolanhankintamatkallaan, Kaarle Knuutinpoika Bonde keväällä 1448 matkallaan kuninkaanvaaleihin Tukholmaan (siellä hänet valittiin Ruotsin kuninkaaksi Kaarle VIII Knuutinpoikana) sekä valtionhoitaja, Olavinlinnan perustaja Erik Akselinpoika Tott 8.5.1474. Santahaminan väkiluku oli vuosisatojen ajan suurempi kuin koko Degerön. 1400-luvulla asukkaita oli lähes sama määrä kuin tänäkin päivänä. Vuonna 1930 Santahaminassa oli 631 asukasta. Kauppakaupunki Santahamina Tallinnasta oli tullut hansakaupunki jo vuonna 1297. Kustaa Vaasa halusi perustaa Santahaminaan vahvan kauppakaupungin ja linnoituksen vastapainoksi Tallinnalle, joka oli mm. merkittävä suolakaupan keskus. Helsingin kaupunki perustettiin kuitenkin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle eikä Santahaminassa ja Hevossalmessa ryhdytty enempiin toimenpiteisiin. Kreivin aika Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe tarkasteli Santahaminaa uudelleen perustettavan Helsingin paikkana. Hän esitteli valtioneuvostolle 11.7.1638 Santahaminaa Suomen rannikon parhaana satamana. Varjopuolena oli se, ettei sinne voinut helposti rakentaa todellista kaupunkia (tieyhteys puuttui). Alueelle oli määrätty siirtymään porvareita Ulvilasta ja heille oli jo varattu tontit. Vuonna 1639 Brahe päätyi ehdottamaan Helsingin siirtämistä Vantaanjoelta sen nykyiselle paikalle Södernäsin niemelle. Jos kaupungin rakentaminen olisi toteutunut, olisi Yliskallio hyvin keskeisellä paikalla pääkaupunkia. Kehitys hillitympääVallanpitäjien suurten suunnitelmien jäädessä toteutumatta Santahaminan ja Degerön kehitys jatkui vaisuna. Degerössä oli vuonna 1529 viisi hevosta, 25 lehmää, 29 lammasta ja seitsemän sikaa. Vuonna 1571 perittiin ns. hopeaveroa Ruotsin kruunulle. Tällöin verotettiin neljää degeröläistä ja kahta santahaminalaista talonpoikaa. Degerön taajaväkinen yhdyskunta "30.12.1922 valtioneuvosto julisti Degerön kylän, Turholman yksinäisen verotalon ja ns. Villingen allodisäterin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunnalle on maaherra 14.1.1926 vahvistanut hallinnon ohjesäännön. Yhdyskunnalla on myös valtuusto, johon kuuluu 11 jäsentä. Valtuusto ei kuitenkaan ole ryhtynyt mihinkään varsinaisiin toimenpiteisiin olojen järjestämiseksi eikä yhdyskunta myöskään käytä verotusoikeuttaan. Yhdyskunnalla ei tämän vuoksi ole myöskään varoja eikä velkoja." Näin kertoo Yrjö Harvia erikoisselvityksessään 1936. Taajaväkisyys tarkoitti vuonna 1922 n. 300 asukasta. Vasta 1946-1972 tapahtuneen kaavoituksen ja asuntotuotannon johdosta asukasmäärä alkoi nousta huomattavasti. Nykyisin ollaan n. 16.000 asukkaassa. Öljysataman ja sen ympäristön kaavoitus tuonee 7-8.000 asukasta lisää vuoden 2010 jälkeen. Kelpo asuinalueLaajasalo on asuin- tai huvila-alueena innoittanut monia taiteilijoita ja runoilijoita, joista mainittakoon kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg, Sakari Topelius, taidemaalari Emanuel Thelning (maalasi 'Aleksanteri I avaa Porvoon valtiopäivät' Stansvikissa), Wrightin veljekset jne. Yliskallion alueen asunnot ovat alusta asti olleet kysyttyjä. Olemme tarjonneet kodin suurlähettiläs Taneli Kekkoselle, europarlamentaarikko Paavo Väyryselle ja valtioneuvos Harri Holkerille ja monelle muulle. Kehittäkäämme edelleen aluettamme nykyvaatimusten suuntaan, mutta samalla sen historiaa kunnioittaen. Helsingissä 9. joulukuuta 2005 LÄHDELUETTELO: Helsingin kadunnimet Helsingin kadunnimet 2 Helsingin Sanomat/Kaupunki Plus 27.9.1999 Lindberg, Axel Laajasalon Ylistalon historiaa Lönnqvist, Bo Sautero, Kari Professori Lars Petterssonin tutkimukset Yrjö Harvia, Valtioneuvoston määräämä selvitysmies ET-lehti 4/2005 Esitys: Riitta Astikaisen © ja HS luvalla Helsingin Sanomien kirjoitus 2.12.1995Helsingin Sanomain kirjoitussarja kertoo pääkaupunkiseudun lähiöiden elämästä niiden alkuaikoina. Sarja perustuu lukijoiden lehdelle lähettämiin omakohtaisiin kertomuksiin. HS kiittää kirjoituksista, joita saapui määrä aikaan mennessä 195. Sarja alkoi 6.5.(1995) Yliskylästä kirjoittivat: Meeri Haanaho, Eeva Holopainen, Helen ja Osmo Juote, Ilkka Kangas ja Peter Peltoniemi. Huvilayhteisö vierasti ensin YliskylääUusi kaupunginosaseura purki jännitteitä omakoti- ja kerrostaloasukkaiden välillä RIITTA ASTIKAINEN: Laajasalo eli Degerö oli 1950-luvulle saakka kartanoiden hallitsema saari, josta maanomistajat olivat myyneet harvakseen palstoja huviloiksi. Näihin huviloihin muutti evakkotyttönä Meeri Maanaho vuonna 1946, kun entinen asunto Lauttasaaressa paloi maan tasalle. Uusi koti oli Itäniityntiellä Bruno Eklundin omistaman huvilan yläkerrassa. Eklundilla oli samalla tontilla kolme taloa täynnä vuokralaisia, Haanahonkin perhe muutti samassa pihapiirissä kaksi kertaa. Huvila oli kaksikerroksinen ja siinä oli lasiveranta. Perheellä oli yläkerrassa peräti kolme makuuhuonetta keittiö ja parveke, mikä oli paljon enemmän kuin Lauttasaaressa. Pihassa oli sauna, joka toimi myös pyykkitupana. Pyykkivesi kannettiin noin neljänsadan metrin päästä kaivosta, ja pyykit, huuhdeltiin Laajasalon pyykkilaiturilla. Huviloissa riitti lapsia. Parhaimmillaan heitä oli mäkeä laskemassa pitkälti yli 20. Lapsilauma vietti villiä ja vapaata elämää. Ensilumen jälkeen joukko vaelsi potkukelkoilla Jollakseen saakka, luisteli meren jäällä ja rakenteli sinne lumilinnayhdyskuntia. Pihaleikkejä leikittiin arkkitehti Jorma Järven suurella pihalla. Teini-iässä pidettiin kotihippoja. Pimeinä iltoina soitettiin pirunviulua toisten huviloiden ikkunoiden alla. Syksyisin Meeri kävi uimassa Järven laiturilta siihen saakka kun jääriite tuli mereen. Koulut olivat kaukana, kansakoulu puutalossa nykyisen liikenneympyrän lähellä, ja oppikoulu Kulosaaressa. Matkat kuljettiin hiihtäen, kävellen, potkukelkalla, pyörillä tai bussilla. "Hallittu sekasorto"HKL:n bussit ajoivat Laajasaloon vasta 1946, kun saari liitettiin kaupunkiin. Sitä ennen lähin yleinen kulkuneuvo oli Kulosaaren raitiovaunu. Sinne oli matkaa Degeröstä kolmisen kilometriä. Viisikymmenluvulla Meeri Haanahonkin perhe olisi saanut rintamamiestontin Hålvikista eli, Kaitalahdesta Laajasalosta. "Isä kävi iltaisin puhdistamassa sen risuista, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin ja päättikin vaihtaa omakotitontin kerrostalo osakkeeseen" Perhe muutti Laajasalon huvilasta upouuteen Roihuvuoreen vuonna 1956. Huvilayhdyskuntaan asettui myöhemmin myös Eeva Holopainen. Hänen perheensä löysi 1960-luvun puolivälissä lehti-ilmoituksella vanhan, viisikymmentäluvulla kunnostetun omakotitalon Kanavamäestä läheltä Degerön kanavaa. "Alueelta puuttui asemakaava ja rakennuskielto oli voimassa, joten Kanavamäki oli hallitun sekasorron vallassa. Purkutuomion saaneet vanhat kesähuvilat piiloutuivat villiintyneiden puutarhojensa peittoon, kesä peitti ympäristön rähjäisyyden hienotunteisesti. Pian omistimme suuren puisen keltaisen talon ja ison puutarhan omenapuineen. Silloiset asukkaat Kanavamäellä saattoi laskea melkein kahden käden sormin, vaikka alueella oli jo kaksi rivitaloakin. "Ajan kuluessa mahtirakentaja ja mahtipankki huomasivat aikansa koittaneen ja niin täyttyivät pellot ja vainiot upouusista rakennuksista. Tuloksena oli kouluja, vettä ja viemäreitä sekä paljon muuta", kirjoittaa Holopainen. 
Kuva: (valokopiosta) Veljekset Mauri (vas.) ja Osmo Juote muuttivat ensimmäisten joukossa samaan taloon Jussaarenkujalle. Helen ja Osmo Juote olivat niitä, jotka muuttivat noihin vastavalmistuneisiin kerrostaloihin Jussaarenkujalle. Osmo Juote kertoo, että huvilayhdyskunta ei katsonut kovin suopeasti kerrostalojen rakentamista. Asukkaiden kesken syntyi jännitteitä. "Kartanonomistaja Lasse Lindberg tunsi paikalliset ihmiset, hän teki paljon pr-työtä tässä asiassa", kertoo Juote. Saarella toimi vanhastaan aktiivisia asukasjärjestöjä, ruotsinkielisellä puolella vapaapalokunta ja suomenkielisellä puolella omakotiyhdistys." Siihen keskelle Osmo Juote ryhtyi puuhaamaan kaupunginosaseuraa, purkamaan kerrostalojen ja omakotitalojen välisiä jännitteitä. Syntyi Laajasalo-Degerö -seura. Peter Peltoniemi muutti pikkupoikana, vuonna 1965 Kirkkosalmentielle. Kanadasta muuttanut kolmihenkinen perhe osti 26 neliön yksiön. Yliskylään päädyttiin sen jälkeen, kun Keimolasta varatun asunnon varausrahat menivät huijarin taskuun. Peltoniemi muistaa Yliskylästä sen, että kavereita oli paljon, "Tänä päivänäkin taitaa olla mun luokkakaveri Karhun Leo tsilarina naapuritalossa. Sen faija oli Jussaarenkujalla siihen aikaan talkkari." Kaupat viipyivätLaajasalon ainoa koulu toimi parakissa. K-kauppias Vuorinen teki kauppaa aluksi vanhassa linja-autossa Jussaarenkujan päässä, sittemmin se sai pysyvät tilat ns. pikkuostarista. Posti oli Uppbyn päärakennuksessa. Sen ympäristö oli tasaista peltoaukeaa. Pankkeja oli yksi-Osuuspankki. 
Kuva: (valokopiosta) Uppbyn kartanon päärakennus on nyt kotiseututalona. Ilkka Kangas muutti Yliskylään vuokrakaksiosta Niemenmäestä 1972. Kolme lasta ja vasta suoritettu valt.kand. -tutkinto antoivat kimmokkeen muuttaa Yliskylään sadan neliön omistusasuntoon, vaikka: "Jos oli elämä Niemenmäessä 1960-luvulla amerikkalaista, hyvinsuunniteltua ja 'luksusta', oli Yliskylässä alkujaan verraten vaatimatonta, pitkiä kauppamatkoja, huonoja teitä ja maalaismaisemaa." Vaikka alue oli jo pitkälle rakennettu, kauppoja oli yhä vain kaksi Elanto ja Varuboden. Ostoskeskus oli vasta tulossa, samoin koulut, urheilukentät ja kauempana olevat rivitaloalueet. "Vasta tänä päivänä Yliskylä on noussut tasoltaan vankkaan lähiöiden keskikastiin ja alueen arvostus asuma-alueena on ollut nousussa." Pellervolaisten oma lähiöYliskylä rakennettiin keskellä Laajasaloa olleen Uppbyn säteritilan maille. Parinsadan hehtaarin tilan omisti Lasse Lindberg sisarensa kanssa. Uppbytä tituleerattiin kartanoksi, vaikka tilan pää- rakennus, nykyinen kotiseututalo Ylistalo, oli kartanoksi tosi vaatimaton. Viisikymmentäluvun puolivälissä kaupunki tarvitsi lisätilaa ja iski silmänsä Lindbergin tiluksiin. Helsinki ei siihen aikaan ostanut itse maata. Kuvaan astuivat pankki ja rakennusliike, eli OKO ja Otto Wuorio, ja niiden mukana nuori juristi Mauri Juote. OKO osti Lindbergin tilukset, Otto Wuorio ryhtyi rakentamaan ja Juotteen tehtävänä oli neuvotella maakaupat. "Kaupungin kannalta oli tärkeää vain, että joku rakentaa asuntoja. Maa oli halpaa ja sitä oli saatavana, kun ei ollut kysyntää. Jos joku yritti sanoa, että maan arvo voisi nousta ja sitä voisi jalostaa, kaikki sanoivat että, höpötystä," kuvailee Juote ajan poliittisia tuulia. Kauppa tehtiin 1959-60. Maakaupaksi se oli valtavan iso. Rahoittajaksi tarvittiin ilman muuta pankki, koska rakennusliikkeet olivat köyhiä. "Jos vuodessa gryndattiin yksi 40 asunnon talo rakennusliikkeen rahalla, se oli jo paljon." Kauppahintaa Juote ei muista, mutta sen hän muistaa, että Lindberg ja hänen sisarensa saivat yli puolet kauppasummasta asuntoina. "Käyttörahaa he eivät tarvinneet, ja asunnot olivat siihen aikaan erittäin hyvä sijoituskohde." Lindberg muutti Laajasalosta Sepänkadulle Otto Wuorion rakentamaan asuntoon. Kaupasta saamillaan rahoilla hän osti itselleen myös maatilan Tenholasta. Yliskylä ei ollut varsinainen aluerakentamiskohde. Kaupunki palkkasi kaavan laatijaksi Olli Kivisen, josta tuli sittemmin yhdyskuntasuunnittelun professori. Kaupunki myös rakensi kadut ja viemärit, mikä ei aluerakentamissopimuksissa ollut tapana. Wuorio suunnittelutti talot, jotka piirsi arkkitehtitoimisto Erkki Karvinen. "Viipurilainen hegemonia""Se oli sellainen viipurilainen hegemonia. Wuorion toimitusjohtaja Lauri Reunala oli viipurilainen, samoin Kivinen ja Karvinen. Taisi siellä kaupungin puolellakin olla joku Viipurista", naureskelee Juote. Asemakaava valmistui 1963. Ensin rakennettiin iso kerrostaloalue Laajasalontien ja Koirasaarentien kainaloon Laajasalontien länsipuolelle. Erikoista oli, että pitkät nauhamaiset talot istutettiin maastoon niin, että kaikki katot ovat samalla korkeudella. Mäkisessä maastossa se tarkoitti, että samassa talossa oli milloin kolme, milloin kuusikin kerrosta. "Muistan erään itäblokin johtavan suunnittelijan, joka ihmetteli, miten voitte tehdä näin. He olivat tottuneet tasaamaan maaston nosturiradan mukaan. Sanoin, että ei tuo ole konsti. Nosturiradat voidaan sijoittaa talojen viereen ja saada ihan täysin sama elementinsiirtosysteemi aikaan", muistelee Kivinen. Kekkonenkin osti asunnonSiihen aikaan asuntosäästäminen oli suuressa huudossa Asuntosäästäjät ry:n Martti Ilveskorven ansiosta. Pankitkin omaksuivat idean, koska se osoittautui niille erittäin hyväksi keinoksi hankkia rahaa rakentamiseen. Yliskylän asunnot myytiin OKO:n asuntosäästäjille, ja menekki oli hyvä. Helsingin lähiöt tavattiin siihen aikaan rakentaa pääasiassa kokoomus-demari -akselilla jakamalla kerrosalat Hakan ja Saton kesken. Yliskylästä tuli Pellervolaisen liikkeen oma lähiö. Osuuspankki oli siihen aikaan lujasti maalaisten pankki, ja Otto Wuorion omistajina oli OKO:n ohella mm. Aura ja MTK. Se näkyi myös Yliskylän asukasrakenteessa. Asunnonostajiksi kertyi paljon osuuspankkiväkeä. "Kontaktit maaseudun osuus pankkeihin olivat luonnolliset. Kun kaupunkivirkamies osti Yliskylästä asunnon, isä möi metsää ja lähetti osuuspankin kautta rahat tänne", kertoo Juote. Kuuluisimman asuntokaupan teki maalaisliittolainen presidentti Urho Kekkonen. Hän osti asunnon, jossa sittemmin asui hänen poikansa Taneli. Myös Tanelin kaksoisveli Matti asui Yliskylässä. "Kyllä Kekkonen täyden hinnan asunnosta maksoi, mutta sen edun hän sai, että pääsi valitsemaan asunnon." Puoluepolitiikka näkyi Yliskylän rakentamisessa toisellakin tavalla. Alueelle ei saatu lainkaan aravaa, vaan kaikki olivat kovan rahan omistusasuntoja. "Ei siihen aikaan 1960-luvulla Helsingissä aravalainoja saanut kuin kaupunki. Maalaisliitolla (muuttui Keskustapuolueeksi 1965) oli hallussaan asuntorahoitus, vaikka aravan pääjohtaja olikin sosiaalidemokraatti. Siellä oli siihen aikaan sellainen ajatus, että arava -asunnot pitää rakentaa maalle niin porukka ei tule kaupunkiin", kuvailee Juote ajan henkeä. Veroanturoita valettiinYliskylän ensimmäinen vaihe oli Otto Wuoriolle hyvä bisnes. 1960-luvun alkupuolella elettiin nousukautta. Asunnoista oli hirveä pula. Vaikka asunnot hinnoiteltiin Juotteen mukaan kohtuullisesti, niistä jäi rakentajalle mukava kate. Ennen kaikkea Yliskylän rakentaminen turvasi Wuoriolle työtä ainakin viideksi vuodeksi, ei tarvinnut elää kädestä suuhun. Kaiken huipuksi vuokranantajat nauttivat juuri silloin täydellisestä verovapaudesta. Asuntoon kannatti sijoittaa. Sen vuokraamisesta sai jopa 5 prosentin tuoton. Se oli varsin mukava raha, etenkin kun muut sijoituskohteet rajoittuivat lähinnä valtion verovapaisiin obligaatioihin. Verovapautta kesti vain pari vuotta, se lopetettiin vuonna 1964. Silloin Wuoriolle tuli kiire. Kaikille Kirkkosalmentien taloille haettiin rakennuslupa viime tingassa joulukuussa 1963 ja monttuihin valettiin nk. veroanturat. Näin työt saatiin kirjatuksi aloitetuiksi. Tosiasiassa viimeiset tämän alueen rakennustyöt käynnistettiin vasta 1965. Lama hidasti rakentamistaYliskylän "ostarin puolen" eli Laajasalontien itäpuolisen alueen asemakaava tehtiin jo vuonna 1965, mutta rakentaminen viivästyi parilla vuodella. Syynä oli suhdannekuoppa joka pysäytti asuntokaupan täysin. "Välissä oli 2-2,5 vuotta jolloin pankit eivät antaneet rahaa ja työttömyys kasvoi", kertoo Juote. Kuopasta päästiin ylös vuoden 1967 ison devalvaation ja seuraavan vuoden Liinamaa-sopimuksen myötävaikutuksella, ja asuntokauppa lähti taas käyntiin. Yliskylän kakkosvaihekin alkoi rakentua. Asuntojen ohella nousivat myös ostoskeskus, koulut ja laajat pallokentät. Viimeiset Yliskylän talot valmistuivat vasta 1975. Alueen tekijät ovat olleet työhönsä tyytyväisiä. Mauri Juotekin osti itselleen asunnon ensin Jussaarenkuja 1:stä Yliskylän ensimmäisestä talosta, ja on asunut Laajasalossa eri asunnoissa siitä pitäen. Olli Kivinen asui myös vuosikaudet Laajasalossa, kunnes muutti eläkkeelle jäätyään Muonioon. Sivun alkuun Esitys: HS luvalla © 
Moottorikatu "parturoi" maisemia LaajasalossaUusi moottorikatu on parturoinut Laajasalon luonnonkaunista maisemaa. Tienrakentajat yrittävät kuitenkin sovittaa rikkeensä uhraamalla tavallista enemmän rahaa maiseman kaunistamiseen tien valmistuttua. Sitä asukkaat saavat kuitenkin odottaa vuoden aiottua pitempään. Töitä hidastuttaa siltamäärärahojen puute ja erään kiinteistön omistaja, joka ei sovinnolla myy maataan kaupungille. Kiinteistö on moottorikadun kannalta ratkaisevalla paikalla, sillä sen tilalle pitäisi rakentaa toinen kadun kahdesta liittymästä. Autoilijoita ei viivästyminen haittaa, sillä kaksi kaistaa on jo käytössä. Sen sijaan jalankulkijat ovat onnettomassa asemassa koska jalkakäytävät ja ylikulkusillat puuttuvat. Laajasalon moottorikadun ensimmäinen vaihe alkaa Linnanrakentajantieltä ja päättyy Kirkkosalmentielle. 2,6 km:n pituisesta kadusta tulee nelikaistainen. Kadun yli rakennetaan kaksi liittymää, toinen Kuukiventien ja toinen Kirkkosalmentien kohdalle. Tällä hetkellä tiestä on valmiina kaksi kaistaa. Herttoniemen salmen yli rakennetaan silta, joka valmistuu kesäkuussa. Muuta ei valmiina olekaan. "Moottorikadusta ei tietoakaan"Rakennustöitä valvova piiri-insinööri Esko K o m o n e n kertoi, että kadun piti olla valmis tämän vuoden loppuun mennessä. "Siltojen rakentamiseen ei ole myönnetty määrärahoja. Tämän vuoksi liittymät jäävät tänä vuonna rakentamatta. Moottorikadusta ei tässä vaiheessa vielä voi puhua. On kuitenkin huomattava, että nykyiselläänkin katu täyttää Laajasalon liikenteelliset vaatimukset, sillä katu on suunniteltu huomattavasti suurempaa liikennettä varten", sanoi insinööri Komonen. Talvi kuluu pääasiassa maansiirtotöitä tehdessä. Tällä hetkellä työmaalla on melko hiljaista. Yhtenä syynä on Kuukiventien vastapäätä sijaitseva kiinteistö. Talo on kalliolla, jonka paikalle pitäisi rakentaa liittymä. Taloa ei kuitenkaan ole voitu purkaa, koska kiinteistön omistava Eklundin perikunta ei ole suostunut myymään maataan kaupungille. Insinööri Erkki Pajunen kiinteistövirastosta kertoi, että perikunta ei ole suostunut vapaaehtoiseen kauppaan. "Omistajien mielestä rakennus on niin arvokas, ettei sitä voi purkaa. Toisaalta omistajat haluavat odottaa koko maa-alueensa asemakaavoitusta. Nyt on kaavoitettu vain tietä koskeva osuus. Toistaiseksi emme ole pakolla ottaneet taloa haltuumme", kertoi insinööri Pajunen. Kiinteistölautakunta on kuitenkin antanut kadun rakentajille luvan tontin lohkomiseen. Kalliota porataan niin läheltä kuin mahdollista. Tällä hetkellä talo on jyrkän rinteen reunalla putoamaisillaan rakennettavan kadun päälle. Talossa asutaan edelleen. "Yritämme talven aikana saada kallion louhituksi, mutta ellei rakennusta saa purkaa, olemme vaikeuksissa", sanoi insinööri Komonen. Toisaalta emme ole turhaan kiirehtineet, sillä kadun valmistuminen myöhästyy muutenkin puuttuvien määrärahojen vuoksi." Rahaa on kadun rakentamiseen toistaiseksi käytetty 4,5 milj.markkaa. Tälle vuodelle on varattu 2,5 milj. markkaa. Kokonaiskustannukset olivat suunnitteluvaiheessa noin 8 milj. markkaa, nyt niiden arvellaan nousevan 9 milj. markkaan. Uusi moottorikatu on rakennettu hyvin kauniitten alueitten halki. Asukkaat jopa puhuvat luonnon raiskaamisesta. Tämän vuoksi onkin maiseman kaunistamiseen kiinnitetty tavallista enemmän huomiota. Kadun rakentajat haluavat edes vähän korvata maisemien pilaamisen. Ennenkuin maata alettiin repiä kiersivät suunnittelijat maastoa ja merkitsivät muistiin puut ja pensaat, jotka jouduttiin hävittämään. Puisto-osasto on laatinut näiden tietojen pohjalta suunnitelman, jolla yritetään saada maisemat mahdollisimman paljon entisen näköisiksi. Kadun varrelle istutetaan tammia, vaahteroita, ruusuja ja erilaisia pensaita. Puut yritetään istuttaa suurina, jotta ne sopisivat paremmin ympäristöön. Kaunistamiseen kuluvia kustannuksia ei vielä pystytä kokonaan laskemaan, mutta puisto-osaston arvion mukaan rahaa kuluu neliömetriä kohden 50-100 mk. Jalankulkijoille yksi silta luvassaTällä hetkellä moottorikadun puolikkaasta nauttivat vain autoilijat. Jalankulkijat eivät ajoradoille mahdu, vaan saavat selviytyä liikenteestä omin neuvoin. Tämän vuoden puolella heille ei ole parannuksia tiedossa, koska liittymien rakentamiseen ei ole rahaa. Sen sijaan Kirkkosalmentien kohdalle aletaan rakentaa 150 metrin pituista jalankulkusiltaa keväällä. Se yritetään saada valmiiksi ennen koulujen alkua. Voit katsoa myös valokuvia moottorikadun teosta! Sivun alkuun
Kirjoitus Uusi Suomi lehdessä 3.3.1972: 
Laajasalon Yliskylään lähes 2 000 asukastaPientalokaava läpi lautakunnassa Laajasalon Yliskylän asemakaavan pohjaehdotus hyväksyttiin torstaina kaupunginsuunnittelulautakunnassa. Alueen asukasluku kasvaa ehdotuksen mukaan 900:sta 1745:een. Alue säilyy edelleen pientaloalueena kaavaluonnoksen mukaan. Pientalovaltaisuudesta tehtiin päätös lautakunnassa viime marraskuussa. Kaava alue käsittää Laajasalon Yliskylän pohjoisosan Yliskylänlahden ja Humalniementien pohjoispuolella. Alueen keski- ja itäosan tilat on lohottu kiinteistölautakunnan 1957 hyväksytyn suunnitelman mukaan, alueen länsiosa palstoitettiin 1920- luvulla. Alueella on nykyisin 74 rakennettua ja 29 rakentamatonta omakotipalstaa sekä 3 rakennettua rivitalopalstaa. Asuinrakennuksista on 20 hyvässä kunnossa olevaa, 1950- luvulla rakennettua omakoti- ja rivitalorakennusta ja 12 kesähuvilaa. Alueen myymälätilat on suunniteltu ainoastaan elintarvikemyymälää varten, koska Laajasalon ostoskeskus tulee sijaitsemaan lähettyvillä (n. 500 metrin etäisyydellä) Alueella on kerrosalaa n. 65.300 neliömetriä. Jos verrataan aikaisempaan asemakaavaehdotusta nyt ko. kaavaluonnokseen, voidaan todeta, että asuntokerrosala on lisääntynyt 16.600 neliömetriä eli 34%. Asukasmäärä asuntotonteilla on noussut 900:sta 1745:aan (1 as/ 34 kerrosalaneliömetriä AKR-alueella, 3,5 as/ rivitaloasunto, 5as/omakotitontti) eli n. 94%. Lisäys on aikaansaatu lisäämällä rakennusoikeutta muutamilla rivitaloalueilla e= 0,25:stä e= 0,3:een ja e= 0,4:ään ja määräämällä viimeiseksi mainitut AKR- tonteiksi sekä muuttamalla joitakin suuria omakotitontteja rivitalotonteiksi. Yleisten rakennusten tontteja on kaava- alueella 2kpl, rakennusoikeudeksi ehdotetaan e= 0,4. Toinen tontti on suunniteltu Helsingin Kristillisen Kansanopiston nykyisestä tilasta, toinen Laajasalon Vapaapalokunnan tilasta. Alueen tarvitsemat koulut ja sosiaaliset laitokset sijaitsevat lähettyvillä, Yliskylän keski- ja itäosan alueella samaten tarvittavat pallo- ja urheilukentät. Puistoa on alueella n. 5,26 ha. Pohjoisessa on venelaiturin ja veneiden säilytyspaikka (UVL). Alueen läpi rakennetaan parhaillaan Laajasalon tietä, jonka asemakaava on tältä osalta sisäasiainministeriön vahvistama. Alueen keski- ja länsiosan kokoojakatu on Humalniementie, joka Kuvernöörintien kautta yhtyy Laajasalontiehen Kuukiventien eritasoliittymässä. Länsiosan yhteys Laajasalontiehen on järjestetty saman eritasoliittymän kautta. Sivun alkuun Erkki Väliniemi © 8.2.2007 Yliskylän Venekerho ry. osana Yliskallion alueen asukkaiden 40v- historiaaYliskallion Huolto Oy:n alueen 40v- historian muussa yhteydessä on jo aikaisemmin mainittu Yliskylän Venekerho ry:n historian alkaneen jo ennen, kun Yliskallion alueen kaikki kerrostalot oli saatu rakennettua. Yliskallion ensimmäiset asukkaat huomasivat tietysti heti, että tässähän asutaan suorastaan venerannassa - melkein kivenheiton päässä Yliskylänlahden rannasta. Aikaisempi tilanne oli muuttunut, kun lahden rantamaat oli kaavoituksessa jätetty Helsingin kaupungille ja rantojen taakse rakennettiin Laajasalon ensimmäinen iso kerrostaloalue, sen ensimmäinen solu, josta nyt käytämme nimeä - Yliskallio. Alueella on 12 taloyhtiötä ja 732 huoneistoa. Rannoille tuli kymmeniä kerrostalojen perhekuntia, joilla oli osalla jo aiemmin suhde ja kiinnostusta kaikenlaiseen veneilyyn. Ei siis ihme, että alueelta löytyi aloitekykyisiä asukkaita etsiäkseen mahdollisuuksia aloittaakseen veneilyharrastuksen ja muunkin vesien hyötykäytön, kuten kalastuksen. Kerrostaloalueen asemakaavaan kuului olennaisena osana Yliskylänlahden eteläosan vesialue, joka rajautui lahden lounaisimmasta nurkasta ja päättyi sen koillisen reunan rantaan. Rantaviivan takana oli kaupungin puistoalueeksi (Tengströmin puisto) ostama osa maasta, johon oli kerrostalokaavan alle jäänyt aiemmin tehtyjä teitä omakotitaloineen tai huviloineen. Näistä taloista ja huviloista onkin nyt suurin osa purettu ja alueella on enää
kaksi alkuperäistaloa. Teitä on myöhemmin uudistettu kävelyteiksi sekä
rakennettu myös lisää ja tehty myös hiihtolatu- ja juoksupolkupohjia. 
Kuva on otettu 8.9.2006, ehkä n. Yliskylän Laiturikerho ry:n vanhan laiturin suunnasta (lahden etelärannasta) kohden lahden vanhan laivalaituripenkereen viereen tehtyä uutta laituria ja jatkoksi ja viereen rakennettuja, ponttoneilla toteutettuja venesatamalaitureita. Kuva: Erkki Väliniemi Yliskylän Venekerho ry:n alkuhistoria vuodesta 1966-Alla olevat otteet olen suurimmaksi osaksi poiminut Yliskylän Venekerho ry 20v- historiakirjasta, joka on teksteiltään ja kuviltaan tietysti paljon yksityiskohtaisempi ja kertoo venekerhon historiasta ja yllätykseksi myös muusta Yliskylän 1988 tienoon yrityselämästä - liikkeistä ja jopa liikekiinteistöstä, jota ei enää ole, mutta jotka tuolloin mainoksillaan tukivat tehtyä venekerhon historian 20v-painosta. Painettu 20v- historia kertoo: "Laiturikerhon perustamisajatuksen lausui julki Osmo Juote kevättalvella 1966, minkä pohjalta ryhmä miehiä lähti rantaan katsomaan löytyisikö sopivaa paikkaa, johon voitaisiin rakentaa yhteinen laituri. Sellainen löytyikin ja toiminta päätettiin aloittaa." Martti Moisio kertoi eräässä toisessa yhteydessä, että eri taloyhtiöiden kesken asiaa ei oltu yhdessä pohdittu, vaan heidän rannalle mennessään oli siellä toinenkin porukka etsimässä itselleen sopivaa laiturin paikkaa. Kuitenkin asiassa päästiin yhteisymmärrykseen löytää yksi yhteinen laituripaikka. Laituri rakennettiin Kirkkosalmentien pohjukasta sinne viimeksi rakennettujen kerrostalojen purkujätteistä erään puretun omakotitalon vanhan laiturin jatkeeksi. Paikalle saatiin mahtumaan n. kolmisenkymmentä venettä, kertoi Moisio. Yhteinen toiminta jatkui rekisteröimättömänä yhdistyksenä- laiturikerhona, jonka puheenjohtajaksi valittiin Osmo Juote ja varapuheenjohtajaksi Martti Moisio ja sihteerinä Reino Hämäläinen. Ajan kuluessa ja toiminnan jonkin verran laajentuessa sekä toiminnan vaatiessa jo varojen keräämistä, kypsyi ajatus perustaa rekisteröity yhdistys, joka perustettiin 6.5.1968 nimellä Yliskylän Laiturikerho ry. Perustamisilmoitus jätettiin yhdistysrekisteriin ja se hyväksyttiin 23.8.1968. "Perustamispäätöksen allekirjoittivat Osmo Juote, Martti Moisio ja Reino Hämäläinen- yhdistyksen jäsenet 1,2 ja 3." Näin kertoilee Yliskylän Venekerho ry 20v-:n historiakirja ja jatkaa: "Laiturikerhon toiminta jatkui edelleen vaatimattomissa merkeissä, koska ranta oli matala ja siihen ei ollut isoilla veneillä asiaa." Lahden rannat ovatkin eteläisen pohjukan ja sen itä- sekä länsireunojen osalta matalaa ja kaislikkoista rantaa. Vuonna 1972 saatiin kaupungin kanssa sovittua laiturikerhon laiturin toimintojen siirto Axel Lindbergintien päässä olevan vanhan laivalaituri penkereen reunaan ja päätyyn jatkettaviin betoniponttonilaitureihin. Seuraavana vuonna siirrettiin vanha laituri penkereen pohjoispuolen reunoille ja saatiin myös ponttonilaiturit kiinnitettyä rakennetun penkereen päätyyn tehdylle betoniarkulle. Ehkä kaikkein suurimpien, näkyvien muutoksien aika sattui Martti Moision ollessa Yliskylän Venekerho ry:n puheenjohtajana vuosina 1972-1986. Tällöin tapahtui laiturin paikan vaihto sekä sataman kehittäminen uusilla ponttonilaitureiden lisäyksillä sekä betonisten maalaitureiden saamisella aivan satamarantaan ja talvisäilytyspaikan saaminen. Ne ovatkin ehkä suurimmat ulkoiset muutokset, jotka näemme Yliskylänlahden itäpään venerannassa myöhemmin rakennetun venekerhon paviljonkirakennuksen lisäksi. Yliskylänlahden vanha laivalaituriLaajasalo- Degerö Seura ry:n toimittamassa uudiskirjassa: Laajasalon Ylistalon historiaa, on kuva Yliskylänlahden vanhasta höyrylaivalaiturista, jossa kerrotaan miten tuo 80m pitkä ja 5m leveä laituripengertie oli lahdelle rakennettu keväällä vuonna 1913. Tuo entinen laivalaituri sijaitsi Axel Lindbergintien päässä ja oli pengerretty jo pitemmälle lahdelle, jossa oli syvempää vettä isommillekin höyrylaivoille. Silloin sen päässä oli hirsikehikkoinen laituriarkku jonka viereen laivat voivat kiinnittyä. Tuosta pengertiestä ja laivalaiturista löytyy myös valokuva Laajasalo-Degerö Seura ry.:n Historiallisia valokuvia- sivulla: sivun alusta neljäs valokuva on Höyrylaivalaituri. Tekstistä selviää, että höyrylaivaliikenne oli laiturille vilkasta aikoinaan. Höyrylaivat kuljettivat kesävieraita ja toimittivat palvelua itäsaariston alueen asukkaille 8-10 kertaa päivässä. Laskin Yliskylän Venekerho ry:n nykyisen kommodorin (v.2006), eli puheenjohtaja Timo Paakkasen haastattelun yhteydessä saamastani 1930- luvun ilmavalokuvakopiosta, että Yliskylänlahden etelärannalla olisi silloin ollut n. kymmenkunta pienempää venelaituria em. laivalaiturin lisäksi. Rannassa ja ympäristössä oli useita omakotitaloja - huviloita, joilla oli omia laitureitaan lahden rannoilla. Ne olivat sellaisia, joihin talon vene saatiin kiinnitettyä ja joista päästiin vesille. "Viipurin hegemonian puuttuva lenkki?"Yliskylän Venekerho ry:n Kommodori Timo Paakkanen sivusi kertomuksissaan myös oman lapsuutensa vaiheita kertomalla, että hänen isänsä, joka oli syntyjään viipurilainen, oli aikoinaan töissä kaupungin kiinteistövirastossa ja osallistui kaupungin puolella maa-alueiden monimutkaisiin vaihto- ja myyntijärjestelyihin. Paakkasen perhe muutti Axel Lindbergintien varrella olevaan 1957 valmistuneeseen ja kaupungin omistukseen siirtyneeseen omakotitaloon vuoden 1965 lopulla. Talossa ei ollut vesijohtoa, vettä tuotiin säiliöön kaivon kuivuttua rakennustöiden seurauksena. Viemäröintikin oli aluksi alkeellista. Myös tieyhteys oli varsinkin talvella usein poikki. Puutteita korvasi komea merinäköala. Lähimpinä naapureina olleita Kirkkosalmentien kerrostaloja rakennettiin juuri siihen aikaan. Nykyisen ostoskeskuksen alue oli vielä peltoa. Paakkaset asuivat taloa toisessa polvessa. Timo Paakkanen muutti perheineen taloon 1982 ja pois toukokuussa 2005. Sen jälkeen talo oli tyhjillään. Aluehan on kaavoitettu puistoksi ja talon purun jälkeen se on osa puistoa. Talo oli juuri se sama talo, josta on valokuvasarja sen purkamisesta syksyllä v. 2006 näillä Historiaa- sivujen Valokuvia- sivulla. (Tämä Paakkasen kertomus oli tämän jutun kirjoittajalle aikamoinen yllätys, että olen haastattelemassa samaa miestä, jota en ole aiemmin tuntenut ja jonka entisen kotitalon purkamista olin juuri jokunen aika sitten käynyt valokuvaamassa näille 40v- historia sivuille ja josta hän ne ehkä myös yhteydenottoni jälkeen yllätyksekseen näki.) Paakkanen kertoi, että hänen isänsä liittyi jossakin alkuvaiheessa Yliskylän Laiturikerhon toimintaan. Perheellä oli ollut moottorivene jo ennen Laajasaloon muuttoa ja alkuun sitä pidettiin vanhan laivalaturin kupeessa, kunnes liityttiin laiturikerhoon. Talohan sijaitsi yhtä lähellä rantaa, kuin Yliskallion alueen kerrostalot ja Yliskylän Laiturikerhon vanha laituri oli melkein heidän talonsa kohdalla rannassa. Hänen oma liittymisensä Yliskylän Venekerhoon oli ollut myös luonnollista jossain vaiheessa ennen hänen perheensä muuttoa asumaan isänsä jälkeen taloon vuodesta 1982 alkaen. Ja jatko Yliskylän Venekerho ry:ssä tänään on ollut yhtä luonnollista. Näin itse venekerhon 20v- historiakirjasta Timo Paakkasen nimen ja kuvan vuoden 1988 johtokunnassa . Näin myös hänellä on ollut pitkä asumis- sekä venekerhohistoria Yliskylänlahden rannalla. Tänään hän on kokemusta kerryttäneiden hallitusvuosien jälkeen myös venekerhon puheenjohtaja, eli kommodoori (v.2006). Yliskylänlahden itäpään täyttö ja moottorikatutyömaaLaajasaloon johtavan uuden moottorikadun rakennustyöt alkoivat n. 1970- luvun alkupuolella ja sen linjaus kulki osittain Yliskylänlahden itäisimmän osan reunan yli. Lahtea täytettiinkin siinä yhteydessä pitemmälle että saataisiin myös tien reunan meluvallipenger mahtumaan tien reunaan. Osaksi vallin taakse jäi tila Axell Lindbergintielle, jonka tieliittymä oli vaihtunut Kuukiventien suuntaan, kun uusi Laajasalontien moottorikatu oli katkaissut vanhan yhteyden vanhalle Laajasalontielle (nyk. Kuvernöörintie), lähellä Yliskyläntien kulmaa olleeseen tienristeykseen. Tuo Yliskylänlahden itäpään matala lahdenpohjukka alue saatiin kuitenkin käyttöön, kun kaupunki oli lunastanut lahden vesialueet vuoden 1980 tienoilla ja kun kaupungin toimesta lahden itäpäätä täytettiin vielä lisää. Tuosta alueesta tuli jo nimensä muuttaneen, toiminnaltaan kasvaneen Yliskylän Venekerho ry:n (uusi nimi merkitty yhdistysrekisteriin 17.4.1978) aidattu talvitelakointialue, joka vuokrattiin kaupungilta vuonna 1982 venekerhon käyttöön. Tänä päivänä näemme Yliskylän Venekerho ry:n omine satamapaviljonkeineen ja isojen veneiden satamalaitureineen ja -ponttoonilaiturirakennelmineen jo suurehkona toimijana Yliskylänlahden itärannasta melkein sen keskiosiin asti. Muutkin, kun Yliskallion alueen asukkaat ovat liittyneet ja saaneet venepaikkoja venekerhon laitureista ja myöskin lahden poijupaikoilla olevista monirunkoveneiden satamapaikoista. Näin kerhossa on jäseniä jo koko Yliskylän alueelta ja muualtakin. Venekerhossa on nykyisin n. 250 jäsentä ja satamapaikkoja on n. 160 veneelle. Näyttääkin siltä, että asuinalueemme yksi yhdistävä tekijä moneen muuhunkin yhteistoiminnan muotoon on löytynyt alueen asukkaiden yhteisten harrastusten piiristä. Alueen taloyhtiöiden yhteistoiminta, niitä yhteenkietovien yhtiöiden kautta on kerännyt aktiiveja yhteen koko alueelta ja toimintaa on kehitetty yhteistyössä useammalla taholla koko Laajasalon alueella. Yksi alueemme yhteinen elementti ja yhteistoiminnan muoto on ollutkin veneily ja kalastus, sekä niitä tukeva, venekerhon piirissä tapahtuva toiminta! Kertomuksen lähteet: Yliskylän Venekerho ry. 20v, historiakirja Laajasalon Ylistalon historiaa Helsingin Sanomien kirjoitus 2.12.1995 Haastatteluissa saatu tieto ja aineisto: Sivun alkuun Erkki Väliniemi © 30.7.2007 ( HUOMAUTUS: Kirjoitus on tarkoitettu herättämään kiinnostusta Yliskallion alueen varhaishistorian (yli 42v takaisen) tutkimisen aloittamiseksi! ) Yliskallion huipun "hieroglyfit" ja muut salaisuudetSalaisuudetKun puhumme Yliskalliosta, tarkoitamme Köökarinkujan pään ja Köökarinpolun kummallekin puolelle jäävän pienkerrostaloalueen- ja Yliskylän päiväkodin viereen nousevaa kallioaluetta ja sen huippukohtia n. 30m merenpinnan yläpuolella. Olemme jo nähneet, että paikalta näkyy kauas ympäri Helsinkiä, mutta onko tuolla kalliolla ollut joskus jotain muutakin toimintaa? Lähdetäänpä tutkimaan tilannetta tänään 26.7.2007! Ensin katsellaan hieman näkymiä tuolta kallioalueelta, joka on käkkärämäntyjen ja muun kalliokasvillisuuden peittämä alue aivan asutuksen keskellä. Meillä onkin jo kallion huipuilta aikaisemmin otettuja kuvia, joten aloitetaan niistä!
Edelliset kuvat eivät aivan riitä joka ilmansuuntaan, mutta antavat sen verran kuvaa, että pääsee käsitykseen tämän kalliohuipun reunojen rinteille rakennetuista erilaisista rakennuksista. Siellä on päiväkoti, rivitaloja, pienkerrostaloja ja pitkiä kerrostaloja. Kuitenkin kallion kapeahkoksi käyneet huippukohdat ovat säästyneet rakentamiselta, mikä oikein onkin. Mitä tuolla huipulla siis on? Paitsi puiden välistä pilkottavia näköaloja on siellä ilmeisesti ollut joskus myös muunlaista toimintaa! Toisaalla Tahvonlahden alueen korkeammilla kalliohuipuilla on selvästi nähtävissä ja myös asennettu sotien aikaisen ilmapuolustuksen patterien varustuksia ja onhan siellä oikein muistolaattakin kertomassa Helsingin ilmapuolustuksen ansiokkaasta toiminnasta. Myös täällä Yliskallion laella on merkkejä vastaavasta toiminnasta, vaikkakin paljon pienimuotoisemmasta on lienee ollut kyse? Voi olla niinkin, ettei tänne ole keritty rakentamaan mitään isompaa, mutta aloitettu ainakin on. Asiasta kertoo seuraavat valokuvat. 
Kuvassa näkyy Yliskallion lakialueella oleva hajonnut kivikasa, josta hieman ihmettelee,
että mitä varten se siinä oikein on ja koska se on siihen ilmestynyt. Seuraavat kaksi valokuvasuurennosta ovat tästä kuvasta! Kuvan kivien keskeltä löytyy hyvin kallioon porattuja rautoja, jotka ovat ilmeisesti olleet jonkin laitteiston tai rakennelman kiinnitykseen tarkoitettuja. Mitä nuo laitteet olivat, sitä emme tiedä. Oliko kysymys sodan ajan lentokuuntelusta, ilmatorjunnan valonheittimistä vai kenties tykeistä tai sitten ihan jostain muusta! Viereisen kuvan keskellä olevasta kalliosta löytyy vielä erillinen, n. 15mm paksusta terästangosta väännetty silmukkalenkki, joka on myös porattu kiinni kallioon. Jospa jätän tämä Yliskallion salaisuuden arvuuttelun toistaiseksi tähän, jos joku voisi vielä myöhemmin selvittää tämänkin mysteerin! Voinemme kuitenkin sanoa, että tutkimukset asiassa jatkuvat! (Palautetta asiaa tietäviltä odotetaan:) Historiatyöryhmän yhteystiedot ERKKI VÄLINIEMI "Hieroglyfit"Jo ammoisista ajoista asti ovat ihmiset halunneet jättää merkkejä olemassaolostaan tuleville polville. Yksi säilyvimmistä muistoista jälkipolville voitaneen pitää kallioon hakattuja merkintöjä. Katselkaamme siis myös hieman Yliskallion huipun tienoota, että löytyisikö sieltä mitään merkkejä aiemmasta sivilisaatiosta! 
Aivan kallion huippukohdilta löytyy kallioon hakattuna tutun näköisiä kirjaimia ja numeroita. Emme siis pääse lähellekään kivikautta, mutta katsotaan kuitenkin hieman tarkemmin! Kuvan yläosassa erottuu jokseenkin selvästi tekstiä. Siinähän taitaa lukea JUHA! Alempaa katsoen kuvasta löytyy toinenkin kallioon hakattu merkintä. Nyt ovat kyseessä
numerot. Numerot ovat kahdessa rivissä ja ylempänä taitaa olla 2.6 . Jos nyt suuressa viisaudessani yritän tulkita asiaa, niin kyseessä voisi olla päivämäärä 2.6.1965! Kysymyksiä?Teksti on loppujen lopuksi lyhyehkö, eikä siinä ainakaan näy selvästi, että esim. "JUHA & MAIJA". Vai voisiko tuo Juha- nimen perässä oleva merkki olla &. Jos siinä on jonkin tytön nimi JUHA- sanan perässä, se voisi olla Juhalle rakkaan tytön nimi. Tai jos Juha olikin nuori rakennusmies, joka ruokatunnilla kävi työkaluineen kallioilla ikuistamassa
viestin itsestään tuleville sukupolville. Juha oli täällä 2.6.1965! Viereinen taloyhtiö, Yliskallion alueen ensimmäisen taloryhmän suurin taloyhtiö As. Oy Degerö
oli juuri kallion vierustalla rakenteilla. Se valmistui vuoden loppuun mennessä v. 1965. Kuitenkin epäilen vahvasti, että kyseessä oli nuorehko mies.
Nuoremmilla saattaa riittää tarmoa tämänlaiseen kallioon kirjoittamiseen. Tuosta ajankohdasta on kulunut aikaa jo n. 47 vuotta, eli jos Juha oli silloin n. 15-23 ikäinen, niin hän on tänään n. 62-70vuotias! Eli kuuluu näihin suurten ikäluokkien edeltäjiin, jotka ovat jo kenties kohta eläkkeellä, elleivät ole jo. Terveiset kuitenkin Juhalle, viestisi on huomioitu! ( JUHA! Jos näet tämän jutun, ota yhteyttä kirjoittajaan ja kerro mikä arvaus näistä oli oikein, vai oliko mikään! ) Yliskallion maamerkkejäYliskallion laen tuntumasta löytyy myös muuta "sivilisaation" tuotetta. Läheltä huippua on kalliossa pystyssä ruostunut paksuhko terästanko, jonka päässä on + merkki. Voisin kuvitella, että se olisi joko jonkin tontin rajapyykki tai sitten ehkä varmemmin kartoituksen jonkin korkeuden korkeusmerkintä kalliossa. Tuo terästanko saattaisi olla 30 metrin korkeutta osoittava merkintä, koska olen jostain kartoista muistaakseni nähnyt maininnan tuon kallion korkeudesta. Korkein huippu menee hivenen 30m yli. 
Kuvassa on Yliskallion toisen, eli Yliskylänlahden puoleisen huipun korkeimpia kohtia. Kuvasta voi erottaa pienen pistemäisen tumman kohdan, joka on seuraavaan kuvaan suurennettu.
Viereisessä kuvassa näkyy tuo kallioon porattu merkkitanko. Näitten kuvien ulkopuolella on eri henkilöitten kertomuksissa tullut esiin se, että
näillä kallioilla on moni nuori pari käynyt retkellä ennen talojen rakentamista.
Ovathan näköalat olleet täältä vähän joka suuntaan erinomaiset.
Tosin nykyisin rakennetut talot estävät näköalat joihinkin suuntiin, kuten
esim. Yliskylän keskustaan, mutta muita ilmansuuntia on vielä jäljellä. Jos vielä lopuksi otamme tähän valokuvan, jossa on saatu vältettyä Yliskallion huippua kiertävien rakennusten näkyminen. (Kyllä tässäkin näkyy kerrostalo taustan puskien läpi, mutta sitä ei ehkä hevin huomaa) 
Jos menette sinne joskus käymään, älkää roskatko aluetta, älkääkä ainakaan viekö sinne mitään särkyvää lasitavaraa! Valitettavasti siellä ei voi kävellä paljain jaloin lasinsirpalevaaran takia. Kirjoituksen kuvat ja teksti: Erkki Väliniemi Sivun alkuunYliskallion alueen luonnonpiirteitä sekä -tapahtumia
Yliskallion alue edustaa Helsingin 1960- luvun alun kaupunkimaista, lähes suoraan luontoon istutettua lähiörakentamista. Voisi ajatella, että täällä on toteutettu tehorakentamista rakentamalla kerrostaloja, mutta on kuitenkin luovuttu tiiviin kaupungin keskustan tapaisesta korttelirakentamisesta. Ehkä on kuitenkin eräs luonteenpiirre yhdistettynä rakentamistapaan, jota ei niin suuressa mittakaavassa löydy aivan kaikilta tuon ajan lähiöalueilta. Se on alueen maaston isot korkeusvaihtelut ja siitä huolimatta alueen pitkien talojen ja myös taloryhmien kattotasojen sijainti samalla korkeudella. Se onkin kaukaa katsoen vallan - sanoisinko ehkä ainutlaatuinenkin näkymä. Luonnon olosuhteetYliskallion alueen luonnon maisema on vaihtelevaa, useasta suunnasta kallioille nousevaa kalliorinnettä. Se lähtee pohjoisosiltaan merestä nousevista rinteistä ja kiertyy idän puolelta etelän puolisiin rinteisiin. Taloryhmät sijoittuvat näille rinteille pohjois-etelä suuntaisiin, ja sitten vastaavasti ristikkäiseen eli itä-länsi suuntaisiin taloryhmiin. Sallittakoon pieni kuvaelma, jota en ole keksinyt, mutta joka myös mielestäni hyvin kuvaa alueen sivuprofiilia: --------- Voitaisiinkin sanoa, että talojen sama kattokorkeus edustaa tyrskyistä, siitä
huolimatta tasaista rantaviivaa ja talojen sivufasadit sitä edeltävää merenpinnan
tasaisuutta, jota poikkipäin rantaan nousevat talot katkovat, kuin karikkoinen rantaviiva.
Mistäpä tuo edellinen kuvaelma on sitten jäänyt mieleeni - se löytyy alueen
myyntiesitteen etusivun tekstin yhdestä lauseesta!
(Klikkaa kuvaa!) 
Taloyhtiöt muodostavatkin erilaisen muotoisia, toisiansa kiertäviä kulmikkaita ketjuja,
joissa on monenmoista mutkaa: U-, L-, Z- ja I-muotoa olevia taloyhtiöryppäitä. Yliskallion alue on siis karua kallioaluetta - voidaanko siis näin sanoa? Kalliorinne ei nimittäin ole yhtä, pelkästään nousevaa rinnettä, vaan se polveilee ylöspäin vähän saman lailla, kun olemme nähneet kuvissa etelän vuoristoseutujen peltojen nousevan porrastettuna pitkin vuorten rinteitä. Alueelle mahtuukin vihervyöhykkeitä, jopa eräästä kallionotkelmasta tehty lampi, joka vaikuttaa koko alueen ilmeeseen piristävästi. Näihin notko- tai kalliotasannepaikkoihin on myös luonnostaan kasvanut kuusimetsää, joka onkin alueesta otetuissa valokuvissakin monesti mukana. Voisikin sanoa, että luonnon kasvillisuus on moninaista, joskin yleisvaikutelma on kuitenkin ehkä jyhkeän kallioinen maisema. Otetaanpa näistä vaihtoehdoista pari esimerkkiä! 
Kuvan lampi, joka näkyy taustalla olevan taloyhtiön Kirkkosalmentie 6 päädyssä, on tässä kuvassa 11.6.2005 vähän erikoisen näköinen, mutta meille vanhoille asukkaille hyvinkin tutussa asussa. Voimme nähdä lammen pinnalla runsaasti jotain pinnalla olevaa kasvustoa. -Mitähän siinä on? Otetaan esiin muutama vaihtoehto, joista se voisi olla mikä tahansa. Lammessa on ainakin yhtä lajia näistä esiintynyt.
Voi olla, että ei kannata lähteä arvailemaan tästä kuvasta lammen pinnan "kasvustosta", että mikä vaihtoehto olisi tällä kertaa oikea vastaus. --------- Kuitenkaan kahta samanlaista vuotta peräkkäin ei ole koskaan ollut. On ollut kuivia kesiä ja sateisia kesiä ja tilanteet vaihtelevat sen mukaisesti. On ollut kesiä, jolloin lammen vesi on kuivunut kokonaan! Otetaan siitä jo aikaisemmin nähty kuva esimerkiksi: 
Vieressä olevan kuvan mukaan lampi on tyhjä 9.7.2006 ja tilaisuus on käytetty hyödyksi sen kunnostamiseen. Lampi näkyy näissä kuvissa sen vastakkaisilta rannoilta kuvattuna, mutta olosuhteet ovat hyvin erilaiset. 
Tässä iltahämärissä otetussa kuvassa lampi on jo asettunut odottelemaan talvea ja uusien pakkasten tuloa. Se on jo tänä syksynä ollut ainakin kerran jäässä, mutta sulanut ilmojen lämmetessä. Kuva on otettu joulukuussa 8.12.2007. Lammen pintaan heijastuvat Kirkkosalmentie 2 ja Aarholmankuja 4 taloyhtiöiden kuvajaiset. Illan hämärtyessä monessa ikkunassa olikin jo joulun odotusta enteilevät, erilaiset jouluvalot. --------------- Vilkaistaanpa sitten niitä vähän jylhempiä, kallioisia maisemia. 
Kuvassa on talvimaisema Jussaarenkujan kallioiselle sisäpihalle 22.3.2005. Kuvan kalliolla on vuosien mukana yrittänyt kasvaa esim. koivikkoa, mutta kuivimpien kesien aikana nuo jo muutamaan metriin ylettyneet puut ovat kuolleet kuivuuteen. Joissakin syvemmissä kalliokuopissa on muutama männyn taimi onnistunut säilymään, mutta monet ovat myös kuolleet. Näin on käynyt myös alueen muille puulajeille, jotka ovat olleet kasvupaikallaan liian karulla alustalla. 
Otetaan tähän väliin vielä samasta paikasta kesäinen kuva, joka on nyt kuitenkin hieman sateisen tuntuisena päivänä otettu. Kuvauspäivä on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 4.6.2005. Siitä merkkinä liehuu as. Oy Degerön lipputangossa Suomen lippu. 
Vaihdetaan vuotta ja kallioilla onkin jo ennen kesäkuuta uutta elämää. Vettä tuli sopivissa jaksoissa koko kesän ja kallion onkalot olivatkin koko kesän runsaana orvokkimerenä. Näinkin karu maisema on jälleen saanut uuden hennon sinisen värityksen jo 29.5.2007. 
Jussaarenkuja 5 piha-alueen reunoilla, kentän reunamilla, lammen läheisyydessä, on jo isoiksi kasvaneita poppelipuita. Niitä oli aikaisemmin kahdessa rivissä, mutta niiden kasvettua isommiksi, toinen rivi kaadettiin pois. Silti niitä vielä riittää ja kuvassa olevat yksilöt ovatkin As. Oy Degerön pitkän sivun rantapäässä olevia yksilöitä. Kuvausaika oli 11.8.2007. Myös tässä ryhmässä on yksi puu, joka on vaarassa kaatua sen juuriston noustua ylös ja se kaadettaneenkin pois. Jonkin matkan päässä, kuvassa olevan tien tällä puolella onkin jäljellä yhden poppelin nurin kaatunut kanto. Itse puu kaatui jo 2005 puolella ja aiheutti kaatuessaan jonkin verran vahinkoja piha-aidoille. Nämä poppelit onkin määritetty jättipoppeleiksi, mutta toisaalta tulleiden tietojen mukaan jättipoppelit eivät levitä siemenvillaa, vaikka jotain sellaista lammessa saattaisi edellä olleen kuvan mukaan olla. Poppelithan ovat samaa sukua, kuin haapa puut ja tiedämme niistäkin, että ne keväisin myös pudottelevat jonkinlaisia "villakääröjä". Jussaarenkujan alueella on myös muita, voisiko sanoa Etelä-Euroopan puulajeja, joita on pihoihin pihasuunnitelman mukaan istutettu. Näistä voidaan mainita ainakin vuorijalavaryhmä, joissa on myös joissain puissa todettu ajan tuomia vaurioita. Luonto muuttuuTämän vuosituhannen alku- ja edellisen loppupuolella oli erittäin kuivia kesiä, jotka tuhosivat alueen puustoa. Lieneekö ilmastonmuutos jo iskenyt, mutta sen seurauksena on myös piha- alueilla tapahtunut puuston muutoksia, kuivuustuhoja ja myös sen jälkeisiä tuhohyönteisten aiheuttamia tuhoja. Alla kuvia näistä, alueen alku-asukkaidenkin mielestä kokemista, ehkä ikävistä tapahtumista. Sisäpihoilla onkin puusto harventunut ei ehkä ainoastaan edellisistä syistä, vaan myös siitä syystä, että jotkut puulajit, kuten ihmisetkin, alkavat jo olla eläke ikään päässeitä alueen rakentamisen 40v jälkeen. 
Kuvassa on Jussaarenkuja 4 puolen sisäpiha-alueen reunametsikön puita 10.3.2007, joihin kuivuuden johdosta iski myös runsaasti puun kuoren alla ja puussa käytäviä tehneitä "ötököitä". Samanlaisia vaurioita löytyy vähän joka pihalta ja hoitotoimet ovatkin olleet pelkkää puunkaatoa. No mikä tuon puun on sitten lopullisesti kuorinut? Kyllä se on luonnon kiertokulkua sekin, nimittäin tikat ovat hoksanneet nuo puun runkoihin iskeneet tuholaiset ja nakutelleet niistä kuoren alta suihinsa makoisat makupalat. Niinpä luonnon kasvuston muuttuessa olemme myös huomanneet alueella vierailevien lintulajien lisääntyneen. Tutuiksi ovat tulleet tikat sekä nakkelit. 
Viereisessä kuvassa näemme myös puun -taitaa olla raita kenties, jossa myös näyttäisi olevan jotain syötävää! Käpytikka etsi syömistä ja kai sitä löysikin. Puun hankaan on pudonnut toisen puun latvaosa, joka voisi olla vaikkapa jonkin vierestä kaadetun tai kaatuneen havupuun oksastoa. 
Viereinen kuva on myös edellisen kuvan vierestä otettu sen jälkeen, kun metsurit ovat käyneet paikalla. Kuvassa 29.8.2007 näkyy vielä tuoreita kantoja ja sahattuja pöllejä kaadon jäljiltä. Jussaarenkujan pään kalliomaisemat Taustalla näkyy As.Oy Jussaarenkuja 4:n taloyhtiön siipeä, josta ei oikeastaan voida sanoakkaan
että se ikään kuin nousee mäenrinteeseen, vaan pikemminkin talo ikään kuin
sulaa rinteeseen ja madaltuu rinteen nousun mukaisesti.
Ei sen puoleen, että maisema olisi merkittävästi huonontunut, jos sitä katsotaan vaikkapa oikean reunan talojen suunnasta. Puuston läpi näkyy ehkä yksi Yliskallion jyhkeimpiä, nousevia kalliomaisemia! Sateisena, sumuisena päivänä se näyttää suorastaan maagisen näköiseltä vierustan polulta katsoen. Pehmeä, vihreä sammal pystyjyrkän kallioseinämän kyljessä on kuin satumaasta otettu. Ehkäpä syksyinen sumuilma ja oikea kellonaika on paras sää tämän näyn toteamiseen. Pysähtykääpä vaikka katsomaan! Veikkaankin, että tuo oikea näky on erittäin vaikea vangita kamerakuvaan. Harvemmin kukaan lähtee liikkeelle sateessa ja sumussa. Jo jonkin ajan kuluttua siitä ohi mennessäni jyrkänne näytti jokseenkin erilaiselta, kun sääkin oli toisenlainen. Otetaan tästä paikasta kuitenkin muutama kuva, jossa on vain kalpea aavistus paikan mystiikasta, -mutta kuitenkin. 
Kuvassa Jussaarenkuja 4, Isosaarentie 3 ja Koirasaarenrinne 3 sisäpihan nousevia kallioita, joita peittää pehmeä sammalmatto. Rinne on kohtalaisen jyrkkä ja nousee tässä muutaman metrin Yliskallion toisen huippukohdan korkeuksiin, yli 30m korkeuteen merenpinnasta. 
Viereiseen kuvaan on saatu yksityiskohta kallioreunojen kylkiin kasvaneista sammaleista, joita näkee siellä täällä pitkin kallion reunan lohkareiden kylkiä. Kiivetäänpä nyt sitten tuonne ylemmäs katselemaan näitä "alakerran"
maisemia tuolta Yliskallion huipuilta päin. 
Iltaisesta talvi (!) kuvasta 22.2.2008 huomaamme, että Jussaarenkuja 4 ja Isosaarentie 3 taloyhtiöt jäävät kattokorkeudeltaan melkein alemmaksi kuin kuvaaja, vaikka kuvauspaikka ei vielä ollutkaan Yliskallion tämän sisäpihakallion korkein kohta. Korkeimmalta kohdalta kuvattuna taloja ei olisi enää kuvasta erottanut, joten jätetään tämä havaintoesitys tällaiseksi. Jospa kuitenkin siirrymme vielä As. Oy Jussaarenkuja 4 päädyn kohdalle ja katsomme sieltä sekä korkeussuhteita, että muuta maisemaa lähellä Yliskallion huippukohtia. 
Tässä viereisessä kuvassa onkin pieni kuva arvoitus: Mistä kohdasta kuvaa löydät Jussaarenkuja 4:n ikkunarivistön, jonka ikkunat ovat Jussaarenkujalle päin? Pieni vihje! Rannalta Yliskallion huipulleJos loikkaamme vielä uudestaan alueen metsurikuviin, niin voidaan siitä ottaa esimerkkejä useammastakin paikasta, mutta laitetaan nyt aluksi tähän ensimmäiseen kertomus versioon vielä kuva sieltä Yliskylänlahden rannan lehtomaisemista. 
Kuvassa 18.10.2007 on metsuritöissä olleita miehiä Kirkkosalmentie 5 takana, rantametsikössä. Talon vierustalta on juuri saatu kaadettua kuivunut koivunrunko, jota metsurit lähtevät kuvassa paloittelemaan. Taustalla oikealle näkyy rantapuuston takainen Yliskylänlahti. Tämä osa Yliskallion alueesta onkin lehtomaista luontoa, joka rehevyydessään on alueen lehtipuuvaltaisinta aluetta. Kuvaan kuitenkin kuuluu, että heti kuvasta vasemmalle talojen ohi kulkien, maisema vaihtuu kallioiseksi ja luonto muuttuu heti sen mukaisesti. Otetaan tähän toiseen kirjoitusversioon vielä toinenkin metsurikuva mukaan, kun ollaan tuossa edellä kuitenkin kierretty tuota Jussaarenkuja 4 taloyhtiötä. Nyt ollaan Jussaarenkujan päässä ja taloyhtiön vierellä. Alla oleva kuva on otettu jo aikaisemmin, eli 12.4.2007. 
Huomaamme viereisessä kuvassa olevan jotain punaista, mutta nyt ei ole kuitenkaan kyse Palokärjistä, vaan puun kimpussa ovat puunkaatofirman miehet. Vieressä oleva kuva onkin otettu vauhdikkaasta tilanteesta, jossa puunrungonpätkä on juuri ilmassa putoamassa alaspäin. Pystystä pätkittävänä ollut puunrunko lyheni silminnähden nopeaan tahtiin ja katosi jättäen ainoastaan kannon jälkeensä. No mitä sitten opimme näistä puunkaatoasioista? Pihoille itsestään kasvavat puut ovat nykyisin aikalailla harvinaisia ja niitä kohtaa
myös monesti ilkivalta. Myöskään aivan pienien puuntaimien istuttaminen ei
monesti onnistu, koska esim. varjoisella talonseinustalla ei enää pienempi taimi
lähdekään kasvamaan. Jos tähän kertomukseen haluaisi vielä lisätä alueen huippujen kallioiden luonnon maisemista jonkin kuvan, voisi siihen ottaa jo edellisessä jutussa nähdyn kuvan. Katsotaan uudestaan!
Viereinen kuva on otettu 26.7.2007, eli jos kesää voisi arvostella säiden suhteen, niin voisi sanoa, että vettä on kuitenkin tullut luonnon kannalta sopivasti ja riittävän usein. Edellinen kesä olikin paljon kuivempi ja ehkä yksi niistä lisää kuivuustuhoja aiheuttaneista kesistä näilläkin kallioilla. Aivan täällä kallioiden lakikohdilla ei vielä ole näkynyt metsureita, joskin noilta kallion reuna alueilta on kyllä metsurit korjanneet kuivuneiden puiden sekä vanhojen kaatuneiden puiden satoa. Ehkä tämä lakialue on metsäluonnon moninaisuuden säilyttämisen takia parhaimmillaan tällaisenaan. Tätä asiaahan meiltä nyt juuri kysellään, jos olette huomanneet. Laajasalon länsiosan aluesuunnittelu: Helsingin Rakennusviraston asukaskysely 21.4-19.5.2008: Kirjoituksen kuvat ja teksti: Erkki Väliniemi -------------- 25.11.2008 Ps. Sen mukaan Yliskallion huipun takana oleva Köökarinkujan puisto on ollut myös selvästi asukkaiden mielestä kehitettävissä oleva puisto. Kyselyn tuloksia voi vieläkin kommentoida, joten kannattaa myös tutkimusta tutkia sillä silmällä ja vastailla siihenkin omilla kommenteilla, jos on aihetta. Seuraamis- ja kommentoimismahdollisuus linkki löytyy tässäkin edellä olleen ensimmäisen linkin: Katsokaapa sivulle! - takana. EVä Sivun alkuun Kirjoittaja: Erkki Väliniemi © 4.3.2010 Ilmavalokuvat: Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja: P.-O. Jansson v.1955 © Matka Stadista tsimmaamaan böndelle Laajasaloon - Varislinnun silmillä Yliskylään vuonna 1955Suuret ikäluokat ja vanhempansa saattavat vielä muistaa minkälainen oli Laajasalo ennen kerrostalorakentamisen aikaa. Syntyperäiselle Helsinkiläiselle, joka asui jossain 1950- luvun esikaupungissa, ratikkamatkan päässä keskustasta, se oli täyttä maaseutua. Minkälaisena he sitten voivat tuon ajan Laajasalosta muistaa? Miten yleensä Laajasaloon silloin olisi voinut tutustua ja mitä täällä oli sellaista, jota ei esim. silloisten esikaupunkien lapsilla ollut kotikonnuillaan "esi"- kaupungissa. Miksi tänne Laajasaloon olisi yleensä tultu ja millä lailla? Suurten ikäluokkien lapset olivat n. 10- vuotiaita tai alle. Osa meistä saattoi käydä Kivinokassa, Vanhankaupungin lahden toisella puolella, jossa joittenkin kavereiden vanhemmilla oli siirtolapuutarhamökin kokoinen mökki. Se oli jo kaukana kaupungista, josta löytyi jo luontoa ja myös luonnon uimarantoja. Silti tarinat kertoivat, että Laajasalossa olisi vielä hienompia ja pitkiä puhdasvetisiä hiekkarantoja, joissa meriveden kirkkaus oli aivan toista luokkaa, kuin Helsingin keskustan lähilahdilla. Nuo tarinat jäivät mieleen... Jotkut meistä, jotka ylettyivät jo polkemaan miesten polkupyörän tangon yli, saivatkin päähänsä lähteä katsomaan kesäisen Laajasalon hiekkarantoja, joihin olisi jo kaupungista matkaa. Yksi hyvä ranta oli varmassa tiedossa ja olihan siellä muitakin, mutta eivät yhtä hyviä. Eipä siis muuta, kuin matkaan. Vaan ei sinne nyt niin vain lähdetty. Kotoa piti saada lupa ja eväitä mukaan, sillä siitä tulisi koko päivän retki. Aamupäivällä matkaan ja illalla takaisin. ......... Nuo ajat ovat meidän monen mielestä jo pahasti unohtuneet ja mielessä voidaan ainoastaan muistaa, että Laajasalossa oli hiekkateitä ja niitä reunustavia puukujia, ennenkuin tuolle hienolle uimarannalle päästiin. Jospa hieman raotettaisiin menneisyyden verhon taakse kätkettyjä muistoja. Nostetaan
hiven tuota verhoa ja katsotaan varis- lintujen lailla, miltä maisemat näyttivät
tullessa Laajasalon Yliskylän nykyisen keskusalueen tienoille. Tästähän
sitä läpi ajeltiin, kohden Karpiselän etelärannan hiekkarantaa vuonna 1955...
Nyt lennähdämmekin varisten matkaan (kraak, kraak= noustaan siiville) ja nousemme ylöspäin katselemaan alaspäin aukeavia maisemia. Otetaan vähän korkeutta ja noustaan hiekkaisen mäntynummen päälle Axel Lindbergin tien yläpuolelle, melkein (vanhan) Yliskyläntien ja Holmanmoisiontien sekä (vanhan) Laajasalontien ja Tengströmintien risteyskohdalle. 
Viereisessä kuvassa näkyy silloisen Laajasalontien (nyk. Kuvernöörintie) reunassa kauppa - Varuboden. Se lukee talon seinässä. Katsellaan hieman ympärille, mitä näemme! Kaupan kulmalta hiven eteenpäin aukeaa vasemmalle mennessä peltoaukea. Jyrkästi kaupan takaa vasemmalle menee pellon viertä Yliskyläntie, joka näkyy kuvanreunasta, kaupan katosta oikealle. Jos vielä vilkaisemme kaupan edestä tälle puolelle tien reunaan, näemme siellä juurestaan lähekkäin kasvavat männyt - tässä aivan kuvan oikeassa reunassa. Näemme ne myös myöhemmin! Ehkä tunnistat ne. Jos vielä menemme hivenen eteenpäin Laajasalontietä ja käännymme uudestaan
katsomaan tälle puolelle tietä, näemme sieltä esiinpilkistävän tanssilavan
ja sen soittokatoksen. Lienee ollut ensimmäinen tanssipaikka Santahaminasta lomille pääseville
sotamiehille! Degerö FBK - Laajasalon VPK rf.
, eli Laajasalon vapaapalokunta, joka perustettiin v.1913 ruotsinkielisenä sai arvatenkin tästä
jonkin verran tuloja toimintaansa, jos vaan myös tyttöjä löytyi riittävästi
haettavaksi tanssin pyörteisiin.
Tätä paikkaa ennen olimme jo Linnanrakentajantiellä ylittäneet Herttoniemen -juna-asemalta tulevat junanratojen kiskot
ja ajaneet -kartanopuiston sekä Tuorinniemessä olevan Wärtsilän henkilökunnan
"siirtolapuutarha" mökkien ohi ja jatkaneet vanhan sillan yli Laajasalon puolelle. Nyt oli tehtävä valinta. Mihin nyt sitten ajettaisiin. Missä uimaranta on? Jos
en aivan väärin muista, niin tässä neljän tien, -viiteen suuntaan menevässä
risteyksessä taisi olla opasviitta uimarannalle ja se osoitti
Holmanmoisiontielle. Jatketaan matkaa...... Lennetään korkeammalle (kraak-kraak= huh-huh, tämä kysyy voimia) ja kierretään
tuosta Varubodenin takaa Yliskyläntien yläpuolella eteenpäin (kuvassa tietä
alaspäin). Nyt olemme Ilomäen ja Ilomäentien pohjoisreunan päällä. Mitä
nyt näkyy?
Katse on kohden lounasta. Hieman vasemmalle katsoen paistaisi aurinko silmiin. On vielä aurinkoinen aamupäivä. Eteen aukeaa Uppbyn tilan pellot ja kuvan keskellä olevan tilan rakennukset. Noin kuvan oikeasta keskiosan reunasta vinosti ylöspäin menee Laajasalontie kohden oikealle ylös kaartuvaa Koirasaarentietä. Risteyksestä vasemmalle ylöspäin kaartuva Laajasalontie vie Jollasta ja Santahaminaa kohden. Sieltä näemme vielä Sarvastonmäen takana, kohden Jollasta vasemmalle kaartuvan tien. Laajasalontiellä näemme auton, joka on kuvassa tien reunan hiekkakuopan yläpäässä. Suunnilleen sen vieressä oikealle puolelle tulee n. v.1963 Kirkkosalmentie. Laajasalontietä ylöspäin mennessä, vasemmalle jäävien omakotitalojen kohdalle tulee rakennetuksi tien toiselle puolelle Jussaarenkuja. Koirasaarentien ja Laajasalontien kulmaukseen rakennetaan viimeinen Yliskallion alueen taloyhtiö, joka saa osoitteen Laajasalontieltä. Se jääkin muistoksi taloyhtiön nimeen: As. Oy Laajasalontie 27. Nykyinen osoitehan on Isosaarentie 3. Yliskallion 12 taloyhtiön ja pienen ostokeskuksen sisältävä, Laajasalon ensimmäinen kerrostaloalue tulee syntymään tähän tieltä oikealle olevalle, kallioiselle mäen rinteelle n. 8v- kuluttua. Jos katsomme kuvaa peltoaukean vasempaan yläkulmaan päin, näemme siellä Laajasalonkaaren, jonka reunoja kiertävät omakotitalot. Sen yläpuolelle jää Sarvastonrinteen mäki. Siellä näkyykin jo omakotitalo, jonka myöhempi historia oli toimia Yleisradion Laajasalon mittausasemana. Laajasalonkaarea ulkopuolelta kiertämään tulee vielä rakennettua Sarvastonkaari, jonka rakentaminen tapahtuu vasta paljon myöhemmin - olisikohan jo 1970- luvun lopulla? Holmanmoisiontietä, kuvassa oikealta vasempaan eteenpäin mennessä, lähimpänä rakennuksena vasemmalla näkyy Uppby:n tilan entinen päärakennus, eli nykyisen Ylistalon katto ja seinää, sekä sen päädyn takaista omenapuutarhaa. Kuvan vasemman laidan keskiosassa näemme vielä Holmanmoisiontien reunassa metsäisen mäen, joka on nykyisen juoksu- ja hiihtopururadan korkeimman maastokohdan mäennyppylä, joka kuuluu Laajasalon Yliskylän ulkoilupuiston alueeseen (v.2010). Tämän kuvan alueille, pelloille ja kalliorinteille on rakennettu v. 1963-1976 välillä Yliskylän keskeisimmät kerrostaloalueet. Niitten rakennusvaiheita voidaan seurata vaikkapa näillä sivuilla olevista Helsingin puhelinyhdistyksen puhelinluettelojen vuosikarttoihin v. 1964-1976 perustuvasta kirjoituksesta. Katsokaamme kuvaa hieman tarkemmin. Maatilarakennuksien oikeanpuolimmaisen rakennuksen
yläpäädystä eteenpäin seisoo yksinäinen, lakkapää mänty.
Se on nykyisen ostoskeskuksen pihalla seisova Uppbyn tilan
haltijamänty, jonka näemme myös
nykyään joka kerta, kun kävelemme Yliskalliosta kävelysiltaa
pitkin Laajasalontien moottoriliikennekadun yli ostoskeskukseen. (Kraaak= Hei nyt lennetään!) Teemme loivan syöksyn takaisinpäin alempaan korkeuteen ja laskeudumme n. nykyisen Yliskyläntie 4 kohdalle. Katsellaan lähempää Uppby:n tilarakennuksien ympäristöä. 
Kuvan oikeassa reunassa näkyy Holmanmoisiontie ja sen kummankin reunan puukujat, jotka päättyvät tilarakennuksen pihaan vasemmalle menevään tieristeykseen. Pihatie johtaa päärakennuksen ja muiden pihan rakennusten keskiöön. Sen reunassa on myös mäntyrivi ja pensaita. Noita pihatien vierustan mäntyjä näemme myös vielä Ylistalon tontin kulmasta, Muurahaisenpolun ja sen varressa olevan 1990- luvulla rakennetun talon päädyn vierestä lähtevänä puurivinä, kohden käytöstä poistunutta päiväkoti Koulutanhuaa. Pihatien puiden yli näkyy nykyisestä Ylistalosta vain vähän katon harjaa ja savupiippu. Tällä kohdalla olevalta nykyiseltä Muurahaisenpolulta ja entiseltä Holmanmoisiontieltä, vähän ennen tuota risteystä, seisoo kuvan vasemmalla puolen Holmanmoisiontietä pellon vieressä yksinäinen tilan haltijamänty. Tilapihapiirin yläpuolella kulkee alaspäin taittuva vanha Reposalmentie, jossa pihalle johtava sisäänkäyntitie jakaa tien varren puukujat - vasemmalle koivut ja oikealle männyt. Näistä voimme myös katsoa tarkemman esityksen, jossa kerrotaan tuon tien nykyinen sijaintipaikka Yliskylän keskusalueen muuttuneessa ympäristössä. Tilan muiden rakennusten käyttötarkoitusta ei vielä tässä osata kertoa,
mutta paljon pystyy myös kuvasta päättelemään. Ehkä palaamme vielä
asiantuntijoiden kera tähän aiheeseen.
Oli kuuma kesäpäivä ja olimme jo pitkään polkeneet pyörinemme kohden
Laajasalon uimarantaa. Otsassa helmeili jo hikikarpaloita eikä hiekkainen tie yhtään
jouduttanut matkaa. Tiesimme, että olemme lähellä rantaa. Taivaalla oli muutama
poutapilvi, mutta nekin olivat kaukana. Poljimme pitkin puukujia reunustavaa Holmanmoisiontietä,
jolla olimme juuri ohittaneet Reposalmentien risteyksen. Taivaalla lensi rähisevä varisparvi
kohden etelää. Ne juttelivat kovasti raakkuen keskenään ja lento oli varsin
mutkittelevaista. Tien vierustan pelloilla oli jo näköjään nostettu heinät
seipäille. Tuoksui maaseudulle. Nyt meidän tuleekin jo vaihtaa maisemaa ja nousta korkeammalle ja lentää pitemmälle (kraak-kraak-kraa'ak= matkaan veljet, kohden aurinkoa). Nousemme ylöspäin ja kohden etelää. Varisporukkaamme kuului n. 10 varista. Asumme Yliskylän alueella ja sukumme on asunut täällä niin pitkään, kuin varismuori siitä osaa kertoa. Lentelemme monesti porukassa ja nytkin mukana on isompi varislauma. Nuoremmat aina kiistelevät keskenään ja ajelevat toisiaan takaa. Voisi sanoa, että ilmassa on täysi rähinä, jos sitä sivullinen arvioisi. Pian olemme veden päällä. Missä nyt olemme - mitä näkyy, kun katsomme vinosti taaksepäin? 
Allamme on Iso-Sarvastonlahden kaislikon reunaa. Oikeaan alakulmaan tulee Laajasalonkaarelta asti Repossaarentie. Laajasalonkaarta oikealle mennessä, sieltä tulee vastaan Holmanmoisiontien loppupää (nykyisin Pastorintie), jonka reunoilla on myös puukujat. Kuvassa se menee kohden oikeata kuvan reunaa, sen keskikohdan alapuolella. Se meneekin hyvin läheltä Degerön kartanoa, johon oikeastaan Holmanmoisiontie pääasiassa johtaakin. Se tulee sinne kahdesta suunnasta - Laajasalontieltä ja Laajasalonkaarelta. Sarvastonmäen oikealta puolelta näemme vanhan Laaajasalontien haarautuvan ja Koirasaarentien jatkavan kulkuaan taittuen yläviistoon vasemmalle. Uuden Laajasalontien moottorikadun ja Koirasaarentien käännetyn loppupään risteys tulikin kuvan vanhan risteyksen alapuolella olevan, metsäisen kalliomäen alapuolelle. Tuon muutoksen voimme nähdä ilmavalokuvasta vuodelta 1976. Kuvasta näemme vielä nuo vanhan Laajasalontien varren omakotitalot, joita riittää
kuvan oikeaan reunaan asti. Niitten vastapäiselle puolelle tietä tuli uusi asuntoalue - Yliskallio.
Yliskallion huipun takaa näemme jo Yliskylänlahden ja sen takaisen Killingholman saaren
sekä sen vieressä olevia Tullisaaren kartanon peltoniittyjä jossa oli myöhemmin
pitkään Helsingin kaupungin ulkomaalaisille tarkoitettu leirintäalue. Rähinä varisjoukossa ei ota laantuakseen. Tässä pitää ottaa vanhempien
viekkaat ojennuskeinot käyttöön. Pitää ehdottaa nuorisolle lentokilpailua
tuonne Sarvastonmäen huipulle. Sinne mahtuu koko porukka levähtämään ja
etsimään jotain syötävää, jos hyvin käy. (Kraak- krak- kraaaak-krak-krak=
tarkoittaa, että kuka on ensimmäisenä Sarvastonmäellä!) Nuoriso lähtee
kovaan syöksyyn ja me vanhemmat hitaammin perässä. Lähestymme mäen reunaa.
Mitä siitä näemme? 
Sarvastonmäki jää vasemmalle. Sen vieressä oikealla kiertää Laajasalonkaaren Koirasaarentietä lähempi pää kohden Laajasalontietä. Kuvasta ei näy, että meneekö se suoraan Laajasalontielle, vai mutkan kautta. Laajasalontien reunassa, vähän Koirasaarentien risteyksen alapuolella näkyy vielä 20kV- tiilinen muuntoaseman neliskulmainen tötterö, joka näkyy myös uuden Laajasalontien moottorikadun pään ja käännetyn Koirasaarentien risteyskohdan ilmavalokuvasta vuodelta 1976. Tässä valokuvassa taitaa olla myös kaikki nykyisen Isosaarentien varren omakotitalot, jotka sen varteen oli rakennettu. Jopa tuon edellä mainitun v.1976 ilmavalokuvaus aikaa ennen pois puretut kaksi taloa ovat tässä vielä mukana. Niitten paikallehan piti tulla Laajasalon bensa asema. Nyt tuosta talorivistä, joka on tuon metsäisen kalliomäen ja kuvan ylälaidan
välillä, ei ole enää jäljellä kuin kaksi taloa. Se viimeinen valkoinen
oikealla ja ensimmäinen ennen metsämäkeä. Noista kolmesta puretusta talosta,
viimeiseksi puretusta löytyykin kaksivaiheiset
purkukuvat näiltä sivuilta. Laskettelemme pyörillämme pitkin Holmanmoisiontietä, heinäpellon vieressä.
Olemme aistivinamme heinäpellon tuoksun yli merenrannan tutun tuntuisen löyhähdyksen.
Taivaalla varislauma on ilmeisesti saanut jonkin sätkyn tai vaaran merkin, koska ne
pakenevat silmitöntä vauhtia kohden kauempana siintävää mäkeä.
Käännymme vasemmalle pienen kalliomäen edestä ja siellähän ranta
jo pilkisteleekin mäntypuiden lomitse. Se on täynnä ihmisiä. Jätämme
pyörät nopeasti nurmikentälle, rantapuiden taakse ja ryntäämme rannalle.
Hiekkarantaa riittikin pitkälti ja katsoessamme rannalla veteen, pohja näkyi niin
pitkälle kuin auringolta häikäistynä pystyi katsomaan. jk. Laajasalon saaresta, sen Yliskylästä ja myös Santahaminan saaresta on tämän sivun alussa tarkempi historiallinen kuvaus, joka kertoo Laajasalon ja Santahaminan varhaisemmasta historiasta nykypäiviin asti. (Miltähän ranta näyttää nykyisin? Tilanteen 9.8.2009 näet tästä!) Sivun alkuunKirjoittaja ja valokuvat: Erkki Väliniemi © 18.12.2011 Yliskallion alueen talojen alkuperäiset hissit vuosilta 1964-66 ja hissien uusinnat v.2004-?Yliskallion rakennusvaiheessa alueen kaikkiin 12 taloyhtiöön tehtiin hissit. Hissit asensi Helsingin Hissi Oy ja ne olivat koneistoiltaan todella raskaan näköistä, painavaa valurautaa. Ohjaustekniikka oli 1960- luvun reletekniikkaa ja sen vika-alttius alkoikin jo lisääntyä ja varaosien saanti vaikeutua yli 40- vuoden käytön jälkeen. Varaosien löytäminen alkoi olla kiven takana ja korjaukset jouduttiin tekemään sovittamalla uudempaa tekniikkaa vanhan sekaan. Alueella on paljon porraskäytäviä, yhteensä 58kpl. Tämän lukumäärän paljous johtuu aika paljon siitä, kun talot ovat pitkiä ja osin myös matalahkojakin. Jo alueen asuntojen myyntimainoksissa mainittiin, että jokaisessa kolmikerroksisessakin portaikossa on hissi - tosin maanpäällinen pohjakerros on usein kellarikerros, jota ei ole laskettu mukaan asuinkerroslukuun. Alueella ei olekkaan kuin yksi kaksikerroksinen portaikko, jossa ei ole hissiä. Hissimodernisaation ylimenokausi Yliskalliossa v.2004 alkaenJos vertailee 1930- luvun hissejä vaikkapa 1960- luvulla valmistuneisiin hisseihin, niin näissä uudemmissa oli ehkä tapahtunut notkahdus käyttöturvallisuuden suhteen. Muistamme, että monissa vanhoissa hisseissä on puuviilupintaiset hissikorit ja hissikuiluissa verkkoseinät ja -kerrosovet. Hissikorissa itsessään on erilliset "saksimaiset" oviveräjät, jotka vedetään syrjään sisäänmennessä. Ne estävät kosketukset hissikuilun seiniin/ oviin hissin liikkuessa. 1960- luvulla tehtiin hissikorit yleisesti ilman ovia - niin myös Yliskallion alueen talojen hissit. Silloin luotettiin siihen, että tarpeeksi sileät hissikuilun oviseinäpuolen pinnat- kuiluseinät ja kerros-ovet eivät aiheuta onnettomuuksia, vaikka niihin vahingossa joskus hissin kulkiessa osuisikin. Nyt ollaan taas EU- määräysten myötä palaamassa vanhaan käytäntöön ja hissikoreihin ollaan taas lisäämässä erillisiä sisäovia. Nyt ne ovat usein kerros- sekä hissinovina umpinaisia liukuovia, jotka liukuvat oviaukon reunustoille. Tälle vanhojen- ja uusien määräysten väliselle ylimenokaudelle sattui myös Yliskallion alueen taloyhtiöiden hissien uudistustyö - modernisointi, kuten tätä uudistusta usein kutsutaan. Näin myös Yliskallion alueen taloyhtiöiden päätökset hissien modernisointien ajankohdasta on toteuttanut ja toteuttaa alueella varsin erilaisia hissiuudistuksia, riippuen toteutuksen ajankohdasta. Ensimmäiset uudistukset on tehty vanhoilla määräyksillä ja viimeisimmät uusilla. Alkuperäiset hissit
Viereisessä kuvassa on eräs Yliskallion alueen taloyhtiön porraskäytävän ulosmeno-kerrostasanteelta hissiin johtanut alkuperäinen kerrostason kääntö-ovi, jota on siis availtu tämän kuvan hissioven osalta jo yli 40- vuotta. Se avaamalla päästiin suoraan hissikoriin sisään ja ulos. Lähes samanlaisia olivat kaikki muutkin alueen hissien ovet. Kaikki hissikuilun kerrosovien sisä- ja ulkopinnat ja niiden reunapaneloinnit olivat värittömällä himmeäpintaisella lakalla lakattuja "tasavärisiä saarnipuuviilu pintoja" (tässä ilmeisesti lakattu jälkeenpäin sävytetyllä lakalla) ja kaikissa asuinkerroksissa hissien kerrostason ovissa oli ikkunat. Samoin korin sisäpinnat olivat päällystettynä saarnipuuviiluilla kuten myös hissikuilun ovien puoleinen muu kerrosvälien seinäpinta ovien kohdalta. Ne sointuivatkin hyvin yhteen viereisten huoneisto- ovien kanssa, jotka ovat samanlailla pinnoitettuja. Sitävastoin joissakin maanalaisissa kellarikerrosten peltipintaisissa ovissa pinnat olivat maalattu lähes mustalla maalilla, kuten myös kerrostasannepinta. Asuinkerroksen musta hissin kutsunappi on kiiltoniklatussa asennuslevyssä ja ilman minkäänlaista merkkivaloa siitä, että nähtäisiin kutsun menneen perille. -Ei sitä tosin tarvittukaan. Napin painamisen jälkeen hissikoneiston aiheuttama vaiherikas äänimaailma riitti kyllä ilmaisemaan sen, että jotain tapahtui nappia painettaessa. Siis hississä kulkiessa näimmekin oviseinämän liukuvan ohitsemme ja kerrostasanteen ohi mennessä näimme kerrosoven lasi-ikkunan läpi kerrokseen ja sieltä taas sisään. Päivällä sisään tuli luonnonvaloa ja iltaisin porraskäytäviin sytytettyä valoa. Sellaista kohtaa ei tullut, jossa valoa ei mistään kohdasta sisään päässyt. Hissistä näimme monesti myös käytävä-ikkunoiden kautta pihamaiseman. Vastaavasti ulkoa näkyi hissin kulku talon sisäänvedetyistä porraskäytävistä hissikorin valon vaihtuessa kerroksesta toiseen. Porraskäytävien ikkunathan ovatkin lattiasta kattoon ulottuvina todellisia maisema ikkunoita, vaikka talon ulkokuoren sivubetoniseinien nauhat jatkavatkin kulkuaan vajaan metrin päässä porraskäytävien ikkunoiden editse. Ikkunaruudut onkin useimmin jaettu puolikerroksen kohdalta kerrostasanteen kattoon asti n. kolmeen ikkunaruutuun, joita erottaa vain karmit ja ikkunaruutujen pokien osuus toisistaan. Eipä siis ollutkaan vaikeata tietää, milloin olimme kotikerroksessa. Pihapuita ulos katsellen voi myös päätellä, että missä asti jo oltiin. Juuri tuon oksanhangan kohdalle noustuahan piti kotiovikerroksen löytyä. Kuten ao. kuvasta huomataan -oven yläpuolella on kyltti, jossa kerrotaan hissiin mahtuvan vain kolme henkilöä ja sehän pitää edelleen paikkaansa. Hissikuilun mitat eivät ole suurentuneet, mutta uudempi hissitekniikka antaa mahdollisuuden suurentaa koria sen verran, että se riittää jo neljän hengen hissikorin saamisen portaikkoon. Katsellaanpa tarkemmin miltä näytti alkuperäisen hissikorin sisustus. 
Kuvassa 13.2.2010 on avattu Yliskallion alueen erään entisen alkuperäisen hissin kerrosovi, josta siis nähtiin suoraan sisään. Jos lähdetään aivan kuvan oikeasta reunasta, niin nähdään siinä ensimmäsenä hissikorin ovipielen panelipinta, jossa saarnipuun voimakas kuviointi hyvin tulee esiin. Seuraavaksi tulevat korin sisäseinässä olevat hissikorin ohjaukseen tarvittavat kerros- ja muut painonapit ja kytkin. Ne on asennettu peilimäisen kiiltävään, niklattuun asennuslevyyn. Jos katsotaan kytkintaulua ylhäältä päin, nähdään siinä ensimmäisenä hätäpysäytyksen musta vipukytkin. Se alas kääntämällä sai hissin pysähtymään välittömästi mihin tahansa kulkuvälille. Seuraava vihreä painike on hissin hälytyskellon painonappi, josta saatiin pihaovesta hissiin tulevan hissioven yläpuolella oleva hälytyskello soimaan, jos vaikka hissi olisi jättänyt kuljetettavansa hissiin jumiin. Seuraavina ovat tässä hississä kolme mustaa asuinkerrospainiketta, joihin on kaiverrettu kerrosnumerot. Kaiverrusten pohjaurat ovat valkoisella maalilla maalattuja. Niitten alapuolella on valkoinen painike, joitten kirjainpohjiin on vastavuoroisesti mustalla maalilla maalattu P- tai K- kirjain. Tuolla napilla päästiin porraskäytävän pohjatasolle. Pohjataso on useimmissa taloissa joko suoraan pihatasossa, josta on myös kulku maanpäälliseen lukittavaan kellarikerrokseen tai sitten mennään jo osin maanpinnan alle kellarin puolelle. Tällöin oli kellaritason kerrospainikkeissa tuo painike ohitettu avaimella toimivalla kerroslukolla, koska se meni useimmin suoraan ikkunattomille saunakellarikäytäville, johon ei vierailla ollut asiaa. Olisihan se tietysti ulkopuoliselle ollut vähän yllätyskin päätyä pimeälle kellarikäytävälle, kun tarkoituksena oli mennä ulos. Näissä porraskäytävissä on myös tavallista, että ulko-ovelta joudutaan nousemaan portaita n. vajaa puoli kerrosta ensimmäiseen asuinkerrokseen ja laskeutumaan alas lukitulle kellaritason käytäväovelle. Osassa porraskäytäviä ei ole pohjakerroksessa muuta, kuin hissi- ja porraskuilu.
Tämä taas johtuu siitä, että tuossa kohtaa taloa on pohjakerroksen kohdalla talon
alla alitusaukko, joka ulottuu porraskuilun ohi kummallekin puolelle. Eräissä paikoissa
näin voidaan mennä ylöspäin jopa kaksi kerrosta, ennenkuin päästään
ensimmäiseen asuinkerrokseen. Tästä asiasta on kirjoitettu valokuvineen eri aiheisessa
jutussa toisaalla lisää!
Kytkin- ja painonappipanelin yläpuolelta löytyy monenmoista erilaista vanhempaa kylttiä ja uudempaa tarraa. 
Heti panelin yläpuolella on varoituskyltti, jossa kerrotaan hissin kantokyky ja kielletään alle 12v- lapsia käyttämästä hissiä yksinään. Jos katsotaan kuvaa suurempana, niin huomataan, että kyltti on hienosti tehty. Kyltin tekstiosuus ja kehykset ovat maalattua pintaa korkeammalla ja se on jonkinlaista harjattua niklauspintaa. Henkilölukumäärä ja kantokyvyn painomäärä ovat kaiverrettuna koholla olevassa kirjoitusalustassa. Kaiverruksen uran värisävystä ja kyltin täysin sileästä messingin värisestä kääntöpuolen lakatusta pinnasta voisi päätellä, että kyltin runkomateriaalina on messinkilevy. 
Kuvassa näkyy kyltti, joka löytyi kaikista alueen hisseistä ja jossa oli valmistajan nimi ja hissin tunnistetietoja. Siitä löytyy hissin kantokyky, valmistajan -hissinumero ja -valmistusvuosi. Nämä tiedot löytyvät aina myös uusista ja uudistetuista hisseistä. Muut hississä olevat tarrat ja kyltit ovat hissien viranomais tarkistajien laittamia ja niissä kerrotaan hissien tarkistuspäiväys ja seuraava tarkistusvuosi. Hissikoriin on liimattu myös varoitustarra, jossa varoitellaan kiilautumisesta liikkuvan korin ja hissikuilun seinän väliin. Jos vielä jotain sanotaan hissikorin muusta varustuksesta, voidaan mainita, että hissin valaistus oli toteutettu varsin omintakeisella tavalla. Hissin takaylänurkkaan oli listoitettu mattapintainen "maitolasi" akryylilevy, jonka taakse oli sijoitettu yksiputkinen loisteputkivalaisin. Se paloi siellä aina. Oikeastaan tämä valaisinrakennelma sopi oikein hyvin yhteen talojen muun ulkoasun ja arkkitehtuurin kanssa. Myös materiaalina akryyli oli tuon ajan hittimateriaali, varsinkin design- valaisimissa. Tietysti hissiin kuului myös peräseinälle saarnilistoin kiinnitetty peili, josta saattoi peilailla mitä nyt kukin halusikin siitä katsoa. Myös hissikorin kummassakin sivussa oli saarnipuulaudasta tehdyt kaiteet, joihin saattoi nojailla, jos kunto oli heikko. Eiköhän sitten ajetakkin koeajo Yliskylän alueen eräällä alkuperäisellä hissillä! 
Viereisestä kuvasta pääset siirtymään suoraan aitoon alkuperäiseen
Yliskallion alueen hissin kyytiin. - Klikkaa hissivideokuvaesityksen linkkikuvaa
vierestä! No miltäs se tuntui? Joku tietysti sanoo, että ei tämä ollut meidän rapun hissi! Eipä ehkä ollut, mutta joku sen saattaa tunnistaa käyntiäänistä kovin tutun tuntuiseksi! Ehkä ovimaisematkin saattoivat auttaa tunnistusta! Ulosheitettyä tekniikkaa
Viereisessä kuvassa 27.8.2006 on pihalle siirrettynä vanhan hissin konehuoneen köysivaijeripyörä Kirkkosalmentie 3:n jostain hissikonehuoneesta. Samanlaiset taitavat/ taisivat löytyä kaikista alueen hissikonehuoneista. 
Tässä kuvassa makaa maassa ulos nostettu Kirkkosalmentien varren talon hissin ohjaustaulu. Siinä näemme 1960- luvun sähköistä tekniikkaa parhaimmillaan. Ehkä näissä viimeiksi rakennetuissa YKH:n alueen taloissa uusinta uutta oli tuolloin muovista valmistettu, Fiskarsin kehittämä ja tekemä läpinäkyvällä kannella varustettu sähkökeskus laatikko moduli. Tässä siinä näyttäisi olevan sisällä hissin sähkömoottorin pyörimissuuntaa vaihtavien kontaktoreiden ryhmä, ellen pahemmin erehdy. Kotelon kontaktoreiden kytkentään on käytetty 1960- luvulla voimassa olevia 3~ vaihe värijärjestelmän mukaisia johdinlankoja, jotka uudet määräykset ovat sittemmin muuttaneet toisiin väreihin. Kuvassa näkyy myös "vasaralakattu", eläväisen harmaan värinen viiden sulakepohjan sisältävä sähkökeskuslaatikko, jonka värisiä taitaa löytyä Yliskallion alueen jokaisen huoneiston alkuperäisistä ryhmäkeskuksen kansipelleistä (kuten varmaan muualtakin 1960- luvulla rakennetuista taloyhtiöistä). Tuon harmaan vasaralakkauksen pinta näyttääkin siltä, kuin pelti olisi ikäänkuin pallopää vasaralla pakotettu ja siinä olisi maali sekä lakkapinta päällä. Todella aikakautensa tuoteväritys, jota nykyajan sähkökeskuksissa ehkä harvemmin enää tapaa! Näyttääpä ohjaustaulussa olevan myös vielä muuta mielenkiintoista "eläkeläis"- tekniikkaa, josta voisi mainita nuo punaiset, iloisen väriset "peltisäleiköt" eli seleenitasasuuntaajat, joilla tehtiin ohjauspiireihin vaihtovirrasta tasavirtaa. 
Viereisessä kuvassa on vähän sekalaisen näköinen kasa tavaraa, mutta koitetaan nyt arvuutella, että mitä siinä on. Ilmeisen varmasti siitä löytyy kahden hissin sähkömoottorin osia, joista toinen on jo purettu osiin. Lisäksi kasasta löytyy hissikorin vaijereita ja taitaa siinä olla myös tuon vaijeripyörästön kehäpyörä, minkä ympäri vaijerit ovat kulkeneet. Jos tuosta keskimmäisestä kasasta voisi jotain sanoa, niin siinä
näyttäisi olevan alimpana sähkömoottorin roottori (joka ei ole
mahtunut kuvaan kokonaan), joka siis pyörii siitä ylempänä olevan
kopan staattorikäämityksen sisällä.
Roottorin jatkeena olevassa kulmavaihde kotelossa on ollut sisällä sopiva hammaspyörävälitys, jolla voima on siirretty hissin köysipyörästölle ja sen vaijeristoon. Siinä yläpuolella näyttäisi olevan tuon vaihdelaatikon oranssin värinen alapuoli. Jos vielä vilkaistaan tuon hissimoottorin tyyppi- ja valmistuskilpeä lähemmin! 
Sähkömoottoripaketin tyyppikilpi kertoo, että sen on valmistanut Helsinkiläinen yritys E.Santasalo Oy vuonna 1964. Yritystä ei taida enää tällä nimellä löytyä, mutta Googlaamalla siitä löytyy historiatietoja, jotka päätyvät useiden omistajamuutosten jälkeen yritykseen nimeltään Moventas Santasalo Oy. Taidetaan tuntea nykyisin enää nimellä Moventas, joka lieneekin sitten sama yritys, joka on nykyään maailman suurimpia tuuliturbiini vaihteiden valmistajia teollisuusvaihteiden tuotannon ja huollon lisäksi. Näistä tiedoista, jotka varmaan pitävät tässä valokuvien kohdalta paikkaansa, voi sitten jo toinen osa mennäkin pienen ihmettelyn asteelle. Oliko E.Santasalo kulmavaihteen lisäksi myös sähkömoottorin valmistaja, vai oliko se joku muu alihankkija? Jääköön nämä epäselvyydet muiden selvitettäviksi. 
Viereisessä kuvassa taas näkyy vanhan hissin vaijeriköysistön vaijerikieppi, sekä sininen kytkinkotelo, jonka tyyppikilvessä löytyy valmistajana myös suomalaisen 1960- luvun teollisuusyrityksen nimi sekä kytkimen tunnistetietoja. Siinä vieressä on myös tuossa edellä mainitun sähkömoottorin staattorikäämityspaketti ja kiepin ulkopuolella roottori. Konerauta Oy ei myöskään ole enää samalla nimellä toimiva yritys, vaan sen nimi on nykyisin Katko Oy. Se onkin pysynyt suurimmaksi osaksi samalla toimintasektorilla ja on myös kehittynyt suomalaisena perheyrityksenä kansainvälisesti tunnetuksi sähkökytkinten valmistajaksi. 
Kuvassa Konerauta Oy:n valmistama hissin kojeistokytkin vuosimallia 1964, joka löytyi hissi varustuksista ja oli tyypiltään: NKK425K 25A 500V~. Kuten edellisestä voidaan päätellä, on Yliskallion alkuperäiset hissit tehty suurelta osalta kotimaisista, eri teollisuusyritysten komponenteista ja yhdistetty sitten valmiiksi hissiasennuksiksi Helsingin Hissi Oy:n toimesta. 
Sähkötekniikka oli releillä-, kontaktoreilla- ja kytkimillä- sekä yksinkertaisella elektroniikan komponenteilla tehtyä, eikä siinä juuri ollut arkaa elektroniikkaa, kuten voi jo olla nykyaikaisissa hissikoneistojen ohjaus- ja voimanlähde laitteistoissa. Olemme nyt nähneet, että hissiremontit ovat jo menossa, mutta lähdetäämpä katselemaan tilannetta "konesaliin" ennen koneistojen ulosheittoa. Vilkaistaan tilannetta, missä vanhat hissikoneistot olivat vielä tositoimissa paikoillaan ennen hissien uudistamista. Hissikuilujen konehuoneetYliskallion alueen porraskäytävien hissikuiluilla on jatkeenaan samannäköiset, kattojen yläpuolelle ulottuvat hissi- ja osalla myös ilmastointikonehuoneet. Nuo kattolinjasta ylempänä olevat konehuoneet näkyvätkin taloja ulkoapäin katsellessa ja ovat antamassa alueelle yhtenäisen, mutta myös yksilöllisen ulkoasun ja arkkitehtoonisen erikoisuuden. Niiden muoto ei ole kantikas, vaan vastaa päältäpäinkin katsellessa vaikkapa yleisurheilukentän juoksuradan muotoa. Alkuperäisasussaan niiden ulkopintana on pystylaudoitettuna näkyvä vesitiivis valubetonipinta, joissa pitkät sivut päätyvät puolipyöreisiin päätyseinäkaariin ja konehuoneen katot ovat myös betonisina kuperia ja laskevat sileäksi sliipattuina reunoja kohden. Pitkissä taloketjuissa juuri ne antavat vaikutelman, joka voisi jopa viitata johonkin bunkkeri linnakeketjuun, joka kääntyilee kattojen tasakorkeudella suorakulmaisesti korkeuseroiltaan vaihtelevassa maastossa. Varmaan jokaiselle, joka aluetta katselee, jää siitä omanlaisensa mielikuva, vaikka ei sitä heti katsoessa tule syvemmin ajatelluksikaan. Mennäämpä tämän esipuheen jälkeen "bunkkeriin" sisään! 
Viereinen kuva on otettu hissin lukitusta konehuoneesta ja se on asiantuntijoiden ja ammattimiesten omaa valtakuntaa, johon ei muilla ole ollut ennen, eikä nytkään asiaa. Kuvasta saa silti hyvin selville entisten, vanhojen laitteistojen sijainnit. Vasemmalla on hissin moottori ja nostokoneisto. Sen vierestä löytyy jokin laitteisto, jonka tehtävää en ole vielä selvittänyt - liittyisikö jotenkin hissikorin jarrutus- ja sijaintipaikkatietolaitteistoon? Taustalla oikealla on hissin keskus ja ohjaustaulu. Mitä sitten voitaisiin sanoa näiden hissikoneistojen ominaisuuksista? Omakohtaisestikin koettuna niiden käyntiäänet olivat kovahkoja. Tuntuisikin siltä, että näiden hissien koneistoissa oli joittenkin hissien osalta jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, koska niiden käyntijyrinät olivat pahimmillaan kovahkot ja meno, kuin olisi kulkenut täryjyrän kyydissä eteenpäin. Aamuisin lehdenjakajaa saattoi jo odottaa aamuvirkku lehdenlukija, joka nappasi lehden suoraan postiluukusta ennenkuin se kokonaan tipahti lattialle. Tarkkakorvaisimmat saattoivat kuulla jakajan tulon jo naapuriportaan hissin käyntiäänistä ja mennä jo valmiiksi odottelemaan lehdentuloa. Uusia- tai uudistettuja hissejä ja uutta tekniikkaa Jutellessani Kirkkosalmentiellä v. 2006 hissiasentajan kanssa, hän kertoi olleensa
jo v. 1964 asentamassa Helsingin Hissi Oy:n hissejä Yliskallion alueelle. Nyt n. 40- vuotta
sen jälkeen hän on täällä taas. Nyt purkamassa omia asennuksiaan ja
asentamassa jälleen uutta modernia hissitekniikkaa alueen taloihin. Tosin nyt kysymykseen
ei tullut asentaa hissejä kaikkiin alueen taloyhtiöihin, vaan kyseessä oli
vain kahden taloyhtiön hissien uusimisasennukset (modernisaatio). Tilanne on muuttunut myös alueen hallinnon suhteen. Aluetta rakennettaessa sillä oli yksi ainoa päättäjätaho, joka rakennutti alueen kaikki taloyhtiöt ja myös hissit. Nyt niistä vastaa 12 eri hallinnon alla olevaa itsenäistä taloyhtiötä. Ei siis ole ihme, että alueen hissien uudistukset - modernisointi ja niiden asennusajat eivät osu samoihin vuosiin eivätkä ole myöskään yhden ja saman hissiyhtiön tekemiä. Uudistetut hissit tulevatkin olemaan Yliskallion alueella lähes kaikissa taloyhtiöissä ulkonäöltään erilaisia ja eri valmistajien tekemiä, tai ainakin malleiltaan erilaisia. Osissa tyhjennetään hissikuilu ja uusitaan hissikorista lähtien kaikki hissitekniikka. Osassa taas on käytetty osa hissin vanhasta tekniikasta hyväksi, kuten vanha hissikori johteineen ja uusittu vain esim. koneisto- ja ohjaustekniikka sekä korjailtu tai uusittu ovien ja hissiseinien pintamateriaalit. Taitaapa jossain olla vanhasta hissikoristakin mitoiltaan venytetty malli. Kilpailu hissimarkkinoilla on kovaa ja erilaisia tarjouksia tehdään ja myös asennetaan. Taloyhtiöt myös saattavat kiinnittää hissien ominaisuuksien valinnassa erilaisia painotuksia ja valita näistä lähtökohdista mieleisensä uudistetut hissit taloon. Osaan asioista on myös vaikuttanut muuttuneet määräykset ja varsinkin hissien uudistamiseen annettavat avustukset ja myös niiden muuttuneet ehdot. Vuosien vaihtuessa asioihin vaikuttaa myös suuresti tekniikan kehittyminen ja sen myötä uudistuneet mallistot. Uusissa EU- määräyksissä on myös paremmin otettu huomioon vammaisten ja vanhusten esteettömyys hallita hissin tekniikkaa ja lisätä turvallisuutta. Ovien avautuminen automaattisesti helpottaa sisään- ja ulosmenoa ja hissikorin erillinen sisäovi parantaa hississäkulun turvallisuutta. Toisaalta hissin ovien kerrosikkunoiden ikkunattomuudesta menetetään jonkin verran tilantuntua ja tietoisuutta siitä, että missä hissi kulkee. Jos jotain arvoa laskee alkuperäisilmeen säilyttämisen puolesta, uusinnat muuttavat alkuperäis ulkonäköä ja talon luonne muuttuu. Ehkä se ei enää niin kovin hyvin istu omaan rakennusaikaansa. Myöskään uudistettujen hissien kulkuäänissä ei ole vielä kehitytty täysin äänettömiin hisseihin ja niistä löytyy uudenlaisia, uuden tekniikan aikaansaamia äänilähteitä. Uusimmat hissit pystyvät hiljentämään vauhtiaan tullessa kerrostasanteelle ja lähtemään myös pehmeästi liikkeelle. Tämä on useimmiten saatu aikaan hissimoottorien sähkönsyötöissä käytettyjen taajuusmuuttajien ja niiden prosessoriaputekniikan avulla. Niillä saadaan aikaan täysin portaaton nopeudensäätö ja hidas "ryömiminen" tasan kerrostasanteen kohdalle. Suomalaiset ovatkin olleet tämän sähkön taajuusmuunto tekniikan edelläkävijöitä ja mm. Helsingin metro on ensimmäinen maailmassa tällä tekniikalla toteutettu. Alkuaikojen tekniikassa olivatkin tuttuja nopeuden mukaan kiihtyvä inisevä kulkuääni, joka lähti näistä taajuudenmuuttolaitteista ja niiden käytöstä sähkömoottoreihin. Tätä ininää, joskin jo jalostetummassa muodossa ja vaimeammin saatamme vielä kuulla uudehkojenkin hissien kulkiessa. Sitävastoin hissien kulkuääninä ovat lisääntyneet erilaiset kohisevat ja kahisevat äänet, joista ei oikein saa selville, että mistä moiset äänet saattavat johtua. Eivät ne ehkä aiheuta huoneistojen sisälle asti kantautuvia ääniä, kun eivät tunnu menevän rakennuksen runkoääninä eteenpäin, mutta hississä kulkien äänimaailma on silti muuttunut toisenlaiseksi kuin ennen. Silti hissien kulkuäänet ovat kaikenkaikkiaan vaimentuneet ja mukana on jo sellaisiakin hissejä, joissa on jo kulkuäänien osalta päästy lähes täydelliseen äänettömyyteen. ...... Kirjoituksen päiväykseen mennessä alueen 12 taloyhtiöstä 8 on uudistanut hissit ja loput jää tulevina vuosina tehtäviksi. Sitä koko alueen viimeistä alkuperäis hissiä ei siis ole vielä modernisoitu! Kirjoitus on tehty ja muokattu vuosien 2006-2011 välisenä aikana ja valokuvat otettu alueen usean eri taloyhtiön kohteista. Sivun alkuunKirjoittaja ja valokuvat: Erkki Väliniemi © 19.4.2013 Sammakoiden kevät Yliskallion lammella v.2012!Kevät teki jo tuloaan ja lumet olivat jo hävinneet. Yliskallion alueen lampi oli luonut jääpeitteensä jo jokin aika sitten ja nyt se aloitti vuoden elinvoimaisimmat hetkensä tutuissa merkeissä. Jo melkein jäiden sekaan alkoi lammen rannoilla ja vedestäkin kuulua iltaöisin tutun tuntuista ääntelyä. 
Päivällä 24.4.2012 kevyt kevätsade piirteli lainerenkaitaan lammen pintaan, jossa jo huomattiin ensimmäiset sammakonkudut. Sammakoita ei kuitenkaan nyt paikalla näkynyt, lienevätkö sitten piilossa viime syksynä pohjaan painuneiden puunlehtien alla, mutta pariutumismenot olivat jo varmasti aika pitkälläkin, koska viereisessä kuvassa sammakoiden kutua oli jo näinkin paljon nähtävissä. Kuva: Erkki Väliniemi © 
Illan tultua ja maiseman hämärtyessä yönsumuiseen vaippaansa lammen rannoilta alkoi kuulua tutun kuuloista kurnutusta. Lemmekkäät kutsut saivat aikaan liikettä lammen reunoilla ja useita sammakkopareja näkyikin lemmenleikeissä lammen rannan reunakiveyksien reunojen rantavedessä. Kuva: Erkki Väliniemi © ----- Viereisen kuvan lammen ympäristössä taustalta erottaa lammen reunoja ympäröiviä asuinkerrostaloja, joitten katoilta ja pihoilta tämän lammen vedet ovat kertyneet. Lampi kuuluukin tämän alueen hulevesien yhteen järjestelmän osaan, joka laskee vetensä Yliskylänlahteen. Luultavasti tämä lampi on yksi niistä harvoista, joka on Helsingin alueella luontoon tehty näinkin keskeiseen paikkaan ja kerrostaloalueen keskiöön. Sen sijainti on luonnon nousevan kallioalueen rinteelle jäänyt kalliopainanne, jonka yksi reuna viettää Yliskylänlahden suuntaan ja johon oli helppo padota ja säännöstellä vedenkorkeudeltaan matala, tasainen lampi. Lampi on ollut talvisin myös jäädytettynä luistelukenttänä alueen pienimmille lapsille, mutta alkuaikojen runsas lapsimäärä on jo kasvanut ulos näistä riennoista ja tämä harrastus on jo siirtynyt Yliskylän urheilupuiston jääkenttien piiriin. Ehkä joku sen taas keksii uudelleen alueen sukupolvenvaihdoksen ollessa jo hyvin menossa ja uuden sukupolven vesojen ilmestyessä vanhempineen lammen reunoille. Alueen yhteisenä helmenä pidettyä lampea on toisaalta myös pakko ajoittain hoitaa, ettei se täyttyisi puitten lehdistä ja muusta kasvustosta ja roskista kokonaan. Ennen sitä hoitivat myös alueen oman huoltoyhtiön huoltomiehet, mutta nyt se on jäänyt lähinnä taloyhtiön (-iden) asukas- talkoiden varaan hoidettavaksi. 
Kuvassa näkyvä parivaljakko on tämän lammen pitkäsäärisen sammakkosuvun jäseniä, jotka ovat myös asustelleet tällä alueella kohta 50 vuoden ajan. Toki siinä ajassa on syntynyt jo useampi sammakkosukupolvi kuin ihmisillä, koska sammakot elävät vain n. 10vuotta ja vähän yli. Kuva: Erkki Väliniemi © Jostain syystä sammakkoeläimiin on ollut kiinnostusta ja kirjoittelua myös pääkaupungin sanomalehdissä. Myös alueen asukkailla on ollut keskustelua lammen sammakoista- niiden puolesta ja vastaan. Tämä keskustelu onkin johtanut jo tutkimuksiin ja yhteydenottoihin asiasta kiinnostuneisiin luonnonystävien tahoihin. Se lienee puhaltanut keskustelun alueella uudelleen roihuun, joka tullee jatkumaan. Joka tapauksessa pääkaupungin asutuksen tiivistyminen on johtanut siihen, että vapaat pienvedet ja muut lammet ja kosteikot vähenevät ja vedet monesti johdetaan viemäreihin ja näkymättömiin. Tämä johtaa useimmin myös monenlaisten pieneläinkantojen häviämiseen tai vähenemiseen ja aiheuttaa kaupunkilaisten elinympäristöjen ekosysteemien yksipuolistumista. Tämä lampi ja sen sammakot on kuitenkin säilynyt valmiiksi rakennetun alueen keskiössä jo kohta 50 vuotta. Miten käy jatkossa, sen aika näyttää. 
Viereiseen kuvaan on jo mahtunut kolmen sammakon ryhmä. Hyvin nopealla laskemisella niitä oli lammen toisella reunalla näkyvillä n. 20-30 yksilöä. Ehkä niitä olisi siis ollut koko lammella n. vajaat sata yksilöä. Kuva: Erkki Väliniemi © jk. 
Portaanpielen kukkalaatikon kasteluvesi oli valunut käytävälle ja sammakko istui vieressä ihmettelemässä vesivanaa. Mitähän se siinä mietti, jäi arvoituksen varaan, mutta ei se siitä yhtään häiriytynyt vaikka useampi henkilö siitä portaanpielestä ohi kävelikin. Kuulinpa erään ohikulkijan mainitsevan sen olevan kovin ystävällisen näköisen ja komean yksilön! Kuva: Erkki Väliniemi © Lammesta on näillä Historia- sivuilla myös lukuisia muita valokuvia ja kertomuksia eri aikakausilta ja erilaisista vuodenaikojen vaihteluista ja vaiheista luonnonolosuhteiden mukaan. Sivun alkuunKirjoittaja ja valokuvat: Erkki Väliniemi © 24.8.2013 Aino Ackté:n huvilat Tullisaaressa ja Killingholmassa - otteita huviloiden lähihistoriaanAino Ackté osti Tullisaaren huvilan Henrik Borgströmin perillisiltä 1900- luvun alussa. Hän käytti huvilaa kesähuvilanaan ja rakennutti v.1906 myös viereiseen Killingholman saareen äidilleen huvilan. Vuonna 1929 Aino Ackté myi Tullisaaren huvilan Helsingin kaupungille ehdolla, että saisi käyttää sitä kuolemaansa asti. Acktén kuoleman jälkeen 1944 huvila jäi kaupungille. Huvilan historian kirjoitukset ovat yleensä päättyneet edellisiin tietoihin. Sen jälkeisestä käytön ajasta nykypäivään on jäänyt vähemmälle huomiolle ajanjakso, joka alkaa huvilan kaupungin omistusajan alkupuolelta sen viimeiseen saneerausta (v.1987) edeltävään aikaan. Saneerauksen jälkeinen aika on taas ollut tunnettua kulttuuritoiminnasta Aino Ackté:n hengessä. Killingholman saaressa olleet rakennukset on purettu jo kauan aikaa sitten. Viimeisimmät ehkä n. 1970- luvun loppupuolella. H:gin puhelinyhdistyksen puhelinluetteloiden Laajasalon kartoista 1964-1975) löytyy Killingholmasta vielä kolme rakennusta) 
Kuva: Erkki Väliniemi © Aino Ackté:n huvila lasten kesäkodiksi vuonna 1952Kaupunki vuokrasi Aino Acktén huvilan vuonna 1952 Lasten Kesä ry.- nimiselle yhdistykselle, "jonka tehtävänä on edistää eri tavoin lasten kesävirkistystoimintaa". Huvilaa käytettiin 18 vuotta, vuosina 1952-1970 toukokuuhun asti lasten kesäkotitoimintaan, joka mahdollisti myös lasten äideille mahdollisuuden omaan kesälomaan. Lapsia oli huvilassa kesäkuukausina n. 35-40 lasta ja lisäksi oli henkilökuntaa n. 8-10 henkeä. Lasten Kesä ry:n leireille tarvittiin henkilökuntaa vain kesäisin ja monet opiskelijat saivatkin sieltä kesätöitä. Kesäkoti suljettiin usein jo elokuun puolessa välissä. Vuonna 1957 yhdistys vuokrasi myös Killingholmassa sijainneen Aino Acktén äidilleen rakennuttaman huvilan sekä saunan kesäkotikäyttöön. Ne toimivat silloin pääasiassa lasten viikottaisena saunapaikkana ja henkilökunnan asuintilana, johon jouduttiin menemään vuokratulla veneellä. "Tullisaaren Kesäkodissa oli samana kesänä johtaja, sairaanhoitaja ja yhdeksän henkeä muuta henkilökuntaa sekä yksi harjoittelija. Suuri työntekijämäärä osoittaa, miten lasten monipuoliseen viihtymiseen kiinnitettiin huomiota: tarjolla oli ohjattua liikuntaa ja askartelua sekä samalla ammattitaitoista hoivaa", kertoo Lasten Kesä ry. 1952-2002 historiikki kirja. Tullisaaren kansanpuisto - lahja kaupunkilaisilleNykyisin huvila - ja sen historiallinen Tullisaaren kartanon ympäristö on osittain entistetty edustamaan myös vielä jäljellä olevien huviloiden ja niiden alustalaisrakennusten sekä puiston rakennusaikaa ja ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa jomman kumman elementin puuttuminen veisi niiden miljööstä olennaisen historiallisen ulottuvuuden ja nykyisen maisemallisen alkuperäisilmeen. Olisi vaikea kuvitella Tullisaaren kartanopuistoa ilman sen kahta alkuperäistä huvilarakennusta tai sen rakennuksia ilman puistoa. Aino Acktén huvilan kesäkotikäyttö päättyi paloturvallisuus ongelmiin, kun taas tämä kulttuuritoiminta keskeytyi huvilassa havaittuihin kosteusongelmiin. Miten käy jatkossa, sen näyttää aika! 
Kuva: Erkki Väliniemi © Yo. valokuvapanoraama on Aino Acktén huvila - jokseenkin kirkkaassa talvisäässä 15.2.2009. Kuva on otettu n. kaakon suunnasta ja huvilan oikealta puolelta on nähtävissä Tullisaarenlahden takaa Herttoniemenrannan asutusta. Tähän loppuun on hyvä laittaa valokuvapanoraama, joka tällä hetkellä parhaiten kuvaa Aino Acktén huvilan tilannetta. Sen kohtalo on hämärän peitossa. 
Kuva: Erkki Väliniemi © Yo. kuvassa 14.1.2010 on Tullisaarenpuiston Acktén huvilamäki kuvattuna pohjois suunnasta Killingholmaan johtavalta ponttoonisillalta. Tämä talvenhuuruinen hämärän kuva on myös kuva-arvoitus, josta löytää myös huvilan. Tämän seudun parhaita näköalapaikkoja on myös kuvassa olevan sillan takaisen mäen päällä oleva näköalatasanne, josta erottaa paikalla sijaitsevan puistonpenkin selkänojan kaksi lautaa. Tullisaarenpuisto sopiikin aivan hyvin jonkinverran kuntoa vaativaan näköalapenkkeilyyn, jossa erilaiset terassi- ja suorien puistopenkkien näköalapaikat seuraavat toinen toistaan. Ehkä niistä vielä joskus joku tekee havainnollisen lenkkikartan! jk. 14.1.2014 Kirjoittaja: Erkki Väliniemi © 25.1.2015 JATKOSOTAA DEGERÖSSÄ (LAAJASALOSSA) V. 1944Keväällä 1944 piti osa 18 vuotta täyttäneistä työvelvollisista nuorista ottaa pääkaupungin ilmapuolustuksen avuksi, että miehet voitaisiin siirtää puolustusjoukkoihin, kun pelättiin jo pahinta - eli maihinnousua Helsinkiin. Niinpä lukiot oli keskeytetty ja Helsingissä otettiin n. 400 poikaa palvelukseen ilmatorjuntajoukkoihin. Myös lottia ja yliopistojen- sekä teknillisen korkeakoulujen naisopiskelijoita kutsuttiin 300 naista, joista 218 saapui kolmelle paikkakunnalle koulutettaviksi ilmatorjuntajoukkoihin valonheitinten- ja kuulosuuntimien käyttäjiksi korvaamaan puolustukseen siirtyviä miehiä. Laajasalon Yliskylässä oli eräs useista Helsingin ilmatorjunnan pattereista, joka on alueen ja tykkiaseman linnoitusten osalta jätetty muistomerkiksi jatkosodan jälkeen. Paikka on nykyisen Gunillantien reunasta nousevan Aake Pesosenraitin varrella ja on myös nimetty Aake Pesosen puistoksi. (Aake Pesonen oli sotilasarvoltaan kapteeni ja Ilmatorjunta-rykmentti 1:n torjuntapäällikkö). Puistossa on ilmapuolustuksen tykkiaseman vaatimia vallituksia ja betonisuojia joita on rakennettu sekä miehistön että tykkien ja ammusten suojaamiseksi. HELSINGIN ILMATORJUNTAHelsingin ilmatorjunnan päätehtävänä oli estää pommikonelaivueiden pääsy Helsingin kaupunkikohteitten ylle. Se tapahtui rajulla sulkutulella, jossa pommikonelaivueiden eteen suunnattiin oikealle korkeudelle räjähtelevien ilmatorjuntakranaattien tulitus, eli ammuttiin "räjähdysseinämiä", joitten läpi eivät olisi pommikoneet päässeet ilman tuhoutumisen vaaraa. Tuo ilmatorjunnan ammusten yhtaikainen räjähdysseinämä saatiin aikaan kaupungin ympäristöön sijoitettujen ilmatorjuntatykkiasemien koordinoidulla tulella. Näitä tulituskohtia pystyttiin siirtämään aina oikeaan kohtaan etukäteen laskettujen kehälohkojen kohdalle ja saatiin aikaiseksi pommikoneiden eteen aina uusia räjähdysvyöhykkeitä niiden lähestymisen mukaan. Torjuntatulen suuntauksessa käytettiin apuna myös kuulosuuntimia ja valonheittimiä sekä myöhemmässä vaiheessa tutkia. Varsinkin jatkosodan jälkipuoliskolla oli jo käytössä näitä sotatekniikan uutuuksia - tutkia, joilla saatiin tulitus kohdistettua tarkasti oikeaan kohtaan. Näin pystyttiin myös pommilaivueista eronneita pommikoneita tulittamaan tarkemmin. Tutkat olivatkin ratkaisijan osassa torjuntataistelun onnistumisessa. Ilmatorjuntakranaatteja menikin paljon. Ilmatorjuntarykmentti 1:n komentaja Evl. Pekka Jokipaltio on kertonut yhden yön 26/27.2.1944 ilmatorjuntaan menneen n. 25 junavaunullista kranaatteja, joka oli enemmän kuin kenttätykistö ampui Talin-Ihantalan suurtaisteluissa. Tämä ilmapuolustus taktiikka onnistui varsin hyvin, sillä Helsingin kaupunkikohteisiin onnistuttiin pudottamaan pommeja vain n. 5% kaikista pudotetuista pommeista. Useimmiten pommikoneet pudottivat kuormansa mereen tai kaupungin ulkopuolelle ennen kohteisiin pääsyä. Ilmatorjunnan tehosta ja puolustuksen onnistumisesta onkin sanottu, että se pelasti Helsingin täydelliseltä tuholta. 
SA-kuva Kuvassa on ilmatorjunnan tykki Degerössä. Paikka on nykyisen Laajasalon Yliskylän Aake Pesosen puistossa. Kuvan keskellä olevan Suomenlinnan saaren metsänrajasta nousee Suomenlinnan kirkon torni, jonka huipulla on myös majakka. Tästä näkymästä poistettiin sodan loppuvaiheessa muutamia puunlatvoja, että olisi voitu mahdollisen maihinnousun varalta ampua myös suorasuuntauksella merelle. Laajasalossa sijaitsi myös ainakin yksi valonheitinasema, joka sijaitsi kalliomäen huipulla (kuva puretun aseman kivistä) nykyisen Köökarinkujan ja Jussaarenkujan välissä ja As. Oy Degerön vieressä, sen länsipuolella. Tuota kalliolakea olemme kutsuneet Yliskallioksi vieressä olevan asuntoalueen autopaikoitusalueyhtiön nimen mukaan. 
SA-kuva Tällaisia valonheitinasemia oli Helsingin ympäristössä n. 50kpl. Valonheitinasemien suojauksissa oli kivenlohkareista kasattuja suojavalleja. Valonheitinaseman varustuksista ei ole jäänyt Yliskallion laelle muuta jäljelle, kuin osa kivenlohkareista. Valonheitinasemat olivat jatkosodan alkaessa vielä miesten miehittämiä, mutta vuoden 1944 kesästä ne oli tarkoitus siirtää osin naisten käytettäviksi. VALONHEITINLOTTIEN KOULUTUS DEGERÖSSÄ (LAAJASALOSSA)Kutsut koulutukseen ja työvelvollisuuden täyttämiseen eteläsuomen 18 vuotiaille koululaisille tapahtuivat toukokuussa 1944, mutta yhdelle osalle valonheitinlotiksi koulutettavista sen laadusta ei vielä ollut selvyyttä heidän kokoontuessaan stadionille, josta heidät vietiin varusteiden jaon jälkeen Degeröön. 
Kuva: Varuskuntakartta Kartta on lottakoulutuskeskuksen (valonheitinlottien) ja 14. valonheitinpatterin sotapäiväkirjan liite n:1 Puolustusvoimat oli vuokrannut koulutuskeskuksen käyttöön yksityisten ja yhteisöjen omistamia huviloita, jotka sijaitsivat nykyisen Yliskylän Ilomäen ja Reposalmen rantamaisemissa. Sotapäiväkirjan mukaan huviloita oli 15kpl ja ne pakkoluovutettiin 15.5.1944 Lottakoulutuskeskuksen käyttöön ja alistettiin valonheitinpatteristo/ Ilmatorjunta Rykmentti 1 (Vh.Psto/It.R1) kapteeni HS 21.1.2015 muistokirjoitus Kaarle Henrik Pentin käyttöön. Sotapäiväkirjasta voi lukea tämän lottakoulutuskeskuksen merkintöjä koko sen ajalta 5.8.1944 asti, jonka jälkeen sen koulutetut valonheitinlotat siirtyivät Helsingin luoteispuolen ilmapuolustukseen sodan päättymiseen asti. Sotapäiväkirjan voi myös lukea Internetistä ja sen linkki löytyy tämän kirjoituksen lopussa olevasta lähdeluettelosta. Ilomäen erotat varuskuntakartasta mäen maastomuodon korkeusmerkinnöistä,
jotka mutkittelevina kehinä kiertävät täyden ympyrän.
Tuon ajan karttoja lienee olemassa, mutta esim. Helsingin Karttapaikan kartoista
voi jo valita useampia vaihtoehtoja, sekä ilmakuvia että opaskarttoja, joissa
on suunnilleen v.1944 rakennuskanta vielä olemassa.
Katsotaan esimerkkinä jo muissa kirjoituksissa mainittua Helsingin opaskarttaa Laajasalon osalta vuodelta 1962. Sen jälkeenhän kaavoitus oli saatu melkein valmiiksi ja aloitti ensimmäisen kerrostaloalueen rakentamisen Laajasaloon v.1963. Opaskartan itäreunasta löytyy vielä em. varuskunta-alue Ilomäen ja ympäristön taloineen ja Reposalmen merenrantoineen. Koulutus aloitettiin lotta- koulutuksen perusopetuksella, kun joukossa oli paljon lottatehtäviin ensimmäistä kertaa ilmoittautuneita. Peruskoulutuksessa aloitettiin myös aselajikoulutus, joka koski ilmapuolustusta ja jonka aseellisesta turvallisuus koulutuksesta saatiin Lottajärjestön ja rykmentin- sekä ilmavoimien komentajien kanssa sovittua, kun koulutettavat naiset tekivät kirjallisen adressin sen puolesta 10.6.1944. Saattoi myös kannaksella alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys 9.6.1944 vaikuttaa hyväksymiseen. Tämä aseellisen palveluksen opettelu tapahtui m/Terni -36 kivääreillä ja oli ensimmäinen kerta, kun Lottajärjestö sen olosuhteiden pakosta hyväksyi. Päiväjärjestys ja koulutus oli pääosin armeijan mallin mukaista ja siihen kuului myös asekoulutusta ja ampumaharjoitusta sekä aseellista vartiointipalvelusta. 
SA-kuva Peruskoulutuksen päätyttyä koitti hetki, jolloin piti päättää tekivätkö koulutettavat sitoumuksen ryhtyä "vapaaehtoisesti palvelemaan valonheitinmiehen tehtävässä niin kauan, kuin sotatilanne sitä vaatii - tai vähintään vuoden ajan". Palvelussitoumuksen teki 14-17.6.1944 yhteensä 149 lottaa, joita tuli jatkokoulutukseen Degerön (Yliskylän Ilomäen) koulutuskeskukseen myös lakkautetuista Turun- ja Tampereen koulutuspaikoista. Valonheitinlottien erikoiskoulutus aloitettiin 17.6.1944, jolloin sodanjohto jo tiesi karjalan kannaksen puolustuksen murtuneen jo lähes 20.6.1944 mennessä valloitettuun Viipuriin asti. Erikoiskoulutuksen alussa oli ensimmäisenä vaiheena koulutusryhmiin (A-D) jako. Kaikki olivat kuulokokeessa ja kuuntelijat (B 30henk.) valittiin kokeen perusteella. Konelottien (D 30henk.) ryhmään kuuluivat useat teekkaritytöt. Muut koulutusryhmät olivat heittimien johtajat (A 25henk.), ja heitinlotat, joista osa koulutettiin lamppulotiksi (C 63henk.). Kaksi lottaa koulutettiin esikuntatehtäviin (2henk.). Koulutusvahvuus oli (A-D 150henk.), eli yhden valonheitinpatterin miehistö. Valonheitinlottien majoitus varuskuntakartan talojen numeroinnin mukaan
järjestettiin koulutusryhmittäin: A-ryhmä talo 11, B- talo 13,
C- talot 2,4 ja 6 ja D- talo 10.
VARUSKUNTAELÄMÄValonheitinlottien varuskuntaelämään ja koulutukseen kuului normaaleja nykyajan varusmieskoulutuksen osa-alueita. Aselajikoulutuksena oli tietysti ilmapuolustus ja siinä opiskeltiin lentokonemallien ja ilmatorjunnan historiaa sekä valonheitinten kehitystä. Sisäpalvelus- ja varuskuntaohjesääntö piti tulla tunnetuksi arvomerkkien-, arvoasteiden- sekä käskyvaltasuhteiden opiskelulla. Kenttäpalvelussa opiskeltiin kartanlukua ja kompassin käyttöä ja tehtiin harjoituksia. 
SA-kuva Osana koulutusta marssittiin, juostiin, kaarrettiin ja pistettiin rivit ja jonot ojennukseen. Aina ohessa laulettiin marssilauluja, myös jopa itse sanoitettuja, kuljettaessa paikasta toiseen. Tässä kuvassa ollaan käskynjaolla, joka saattoi johtaa johonkin edellämainittuun palvelus ohjelmaan. Kuvassa olevilla varusteilla ei kuitenkaan lähdetty koulutuksen jälkeen sotaan, vaan silloin valonheitinlotat saivat jo sillakankaasta tehdyt luukkuhaalarit. Ilmeisesti naisten varustamista sotaan ei ollut silloin vielä ajateltu ja siihen varauduttu ja jouduttiin käyttämään osin miesten varusteita. 
SA-kuva Varuskuntaelämään kuului myös ruokaileminen. Kuvassa valonheitinlotat ovat syömässä, arvatenkin jossain Reposalmen rannalla olevassa huvilassa. Tämän voisi päätellä ikkunoista näkyvästä merimaisemasta. Valonheitinlottien ruokahuollosta pitikin huolta Helsingin piirin lottajärjestöstä komennetut 19 muonituslottaa ja heidän muonituspäällikkönsä. Järjestäytymispaikka sijaitsi lähellä ruokalarakennusta ja siellä pidettiin aamu- ja iltahartaudet. Aamuvoimistelu tapahtui huviloiden pihoissa ja monen aamupesupaikkana oli meri. 
SA-kuva Viereisessä kuvassa ovat valonheitinlotat uimarannalla, joka saattaisi olla nykyiseltä sijainniltaan Laajarannan tontin viereisen valtaojan vieressä, joka laskee nykyisestä Marunakujan mutkasta avo-ojana mereen Reposalmeen. Kuvassa myös näkyy Kanasaaren matala saari Reposalmessa, jos tarkasti katsoo. Tästä uimarannasta näillä sivuilla on yksi kuva, joka näyttää nykyisen maiseman Reposalmen rannan atrium- kerrostaloista, jossa hiekkarannan halkaisee nykyään venekerhon laiturikoppi. VALONHEITINKALUSTON KOULUTUSPAIKKAValonheitinkaluston koulutuspaikka sijaitsi em. varuskuntakartan mukaan Ilomäentien pohjois- ja luoteisreunassa sijaitsevalla pelto alueella, eli n. nykyisestä Marunakujan mutkasta Reposalmen rantaan asti. 
SA-kuva Tuolla nurmipellolla sijaitsivat kaikki valonheittimien käyttämiseen tarvittavat laitteistot: valonheittimet ja niiden moottoroidut sähkögeneraattorit, joilla saatiin sähkö valonheittimien hiilikaari- lampuille. Tällä alueella suoritettiin myös jalkaväki koulutusta (jv.), jota lotilla kului "sulkeisissa" vajaa 20 tuntia. Valonheitinten valokiilojen tarkoituksena oli häikäistä ja vaikeuttaa pommikoneiden lentäjien ja pommien pudottajien suunnistusta maalien etsimisessä sekä myös saada ne valokeilaansa ilmatorjunnan ammuttaviksi tai yöhävittäjien maalitauluiksi. 
SA-kuva Valonheitinten moottorigeneraattorit syöttivät sähköä aina yhdelle valonheittimelle ja niiden sijainti valonheitinasemassa oli n. 100m päässä valonheittimestä. Valonheitinasemaa maastoon perustettaessa sen "miehistö" teki tarvittavat kaapeliasennukset maastossa valonheittimille. Samoin kenttäkaapeli puhelinlinjojen veto kuului valonheitinaseman "miehistön" tehtäviin. KUULOSUUNNINLAITTEISTON KOULUTUSKENTTÄErillinen kuulosuunninlaitteita sisältävä kenttä, jossa koulutettiin valonheitinlottia kuulosuuntimien käyttöön sijaitsi em. varuskuntakartan mukaan Ilomäen kaakkoisreunassa, silloisen Rajalahdentien varrella, eli n. nykyisen Ilomäenpolun ja Riitankujan kulmauksen tontin jälkeen Reposalmen rannalle asti. 
SA-kuva Kuulosuunnin laitteiden avulla saatiin valonheittimet suunnattua taivaalle lentokoneiden äänten suuntaan, jolloin suuntimien laitteista voitiin lukea äänilähteiden suuntaus arvot sekä valonheittimille, että ilmatorjunnalle. Kuulosuunninlaitteistoa käytti lukemien ylös kirjaaja joka oli niiden eteenpäin viestittäjä sekä kaksi kuulosuuntaajaa, joista toinen kuunteli vaakasuunnasta tulevaa- ja toinen pystysuunnasta tulevaa äänenvoimakkuutta. Kun kuulosuunnin saatiin käännettyä näiden kummankin arvon mukaan kuulumaan voimakkaimpina, tiedettiin äänen tulosuunta- ja korkeuskulmat. Kun kuulosuunninlaitteistoja oli useampia, niin lukemista voitiin laskea tai taulukoida äänilähteiden korkeus- ja sijaintipaikat. 
SA-kuva Kuuntelijoiden majapaikka Degerössä oli Winckelmann'in huvila (n:13), jonka edustalla pidettiin heidän oman koulutusalansa luentoja kuulosuuntimista ja kuuntelusta. Huvila sijaitsi lähimpänä kuuntelukenttää, suunnilleen nykyisen Riitankuja 3 atrium-/ kerros-talojen välin paikkeilla. Tästä samasta tilanteesta ja pihapiiristä löydät enemmän valokuvia SA- kuvista, joiden linkin löydät tämän kirjoituksen lähdeluettelosta! LOPUKSIValonheitinlotista on: -kirjoitettu paljon, -kuultu radiosta ja -he ovat itse siitä kertoneet yhteisessä muistelmassaan, joka on myös tässä alla kerrottu lähdelinkkinä kirjoituksiin, -kirjoitettu heidän varuskuntakoulutuksestaan Degerössä ja -lopulta sijoituksestaan siirtyä puolustamaan luoteis-Helsinkiä valonheitinlottina aseellisesti koulutuksensa mukaisesti. Tässä on koitettu hivenen valottaa valoheitinlottien koulutusta ja viime sotien toimintaa nimenomaan Laajasalolaisien maisemien näkökulmasta ja sitoa tapahtumat omiin asuinpaikkoihimme, jotka hyvin saattavat olla meille tuttuja Yliskylässä - aivan asuintalojemme vieressä. Tämä kirjoitus lähti kiinnostuksesta tietää: "Mitä ovat nuo kivenjärkäleet As. Oy Degerön vieruskalliolla?" Vastauksena näyttäisi olevan, että ne olivat valonheitinaseman suojamuurikiviä. Ehkä siihenkin on nyt löytynyt vastaus, jonka oikeellisuudesta voi olla jo melko varma. Tässä kirjoituksessa ei ole kirjoitettu kaikkea mahdollista, mitä ao. lähdeluettelossa oleva aineisto sisältää, vaan se on lähinnä jonkinlainen kooste erilaisiin mielenkiintoisiin lähteisiin, jotka löytyvät jo nyt Internetistäkin. Siis mielenkiintoisia hetkiä niin valonheitinlottien kirjoitusten, kuin myös SA-kuvien ja sotapäiväkirjojen parissa! LÄHDELUETTELO - (24.1.2015)
Kirjoittaja: Erkki Väliniemi © 3.5.2015 Laajasalon kaupunkibulevardit - Mihin ympäristöön kaupunkia aiotaan tehdä?Viime aikoina on kovasti herättänyt keskustelua Laajasaloon aiottu suunnitelmaehdotus, jossa Laajasalon keskustaan yltävä moottorikatu pitäisi muuttaa ns. kaupunkibulevardiksi ( Laajasalon alueellinen kehittämissuunntitelma ja kaupunkibulevardi ). Mihin ympäristöön kaupunkibulevardia sitten ajatellaan? Mitä
tarkoittaa ajatus: "Kaupunkia kaikille!". - Entä asukastiheys? Lähdetään liikkeelle tutkimalla Laajasalon karttoja!
Mitataan ensin Laajasalon saaren pinta-ala ja sen jälkeen, jos aikaa on, ryhdymme mittailemaan saaren tonttien pinta-aloja ja vertailemaan, että minkälaista asutusta täällä onkaan. Eipä sitten muuta, kuin mittaamaan... (Muista sitten, että mittaamamme
arvot ovat suuntaa antavia n. arvoja! Alla olevat arvot eivät ole myöskään
tarkkoja, koska osassa isompia alueita esim. katualueet sisältyvät alueeseen
ja osassa ei.) Ehkä tähän alkuun on kuitenkin kerrottava yksi tärkeä
huomio koko Helsinkiä ajatellen. - Ensin kysymys! Onko Helsingin Tietokeskus
julkaissut koskaan tilastoa ja karttaa siitä, että kuinka paljon
Helsingin alueella on: Näin maalaisjärjellä ajatellen ei puistoissa voi kuitenkaan viettää aikaa esim. kuusikerroksisen kerrostalon asukkaan osalta kuutta ihmistä päällekkäin, vaan se vaatisi lähinnä vaakatasoista tilaa n. 6 kertaa enemmän kuin vaikkapa yhden kerroksen pientalotontin asukkaalla on. LAAJASALO MITATTUJEN NUMEROIDEN VALOSSA V.2014
Huh, huh! Olipa urakka! Taisi vierähtää tunti, jos toinenkin. Tehdään sitten numeroista pieni yhteenveto! LAAJASALON PINTA-ALAT JA ASUTUS ALUEETLaajasalon alueita käsiteltäessä löytyy useita harhauttavia tilasto käsitteitä, joista suurimpia kokoeroja löytyy Laajasalon kaupunginosan (HKI n: 49) ja Laajasalon peruspiirin (n:603) väliltä. Ao. asukaslukujen ja pinta-alojen lukuarvot on saatu Helsingin Tietokeskuksen julkaisusta Helsinki alueittain v.2014 LAAJASALON PERUSPIIRI N: 603Laajasalon peruspiiriin n: 603, kuuluvia saaria on seuraavat kaupunginosat: Laajasalo (HKI n:49), johon on ainoana kiinteä siltayhteys, Santahamina (HKI n:51), joka on puolustusvoimien hallussa oleva, suljettu saari, johon on ainoana saarena kääntösiltayhteys Laajasalosta. Ilman siltayhteyttä, lähes asumattomia ja lähinnä huvila-, retkeily- ja ulkoilu alueina olevia saaria ovat: Vartiosaari (HKI n:48), ja Villinki (HKI n:50) sekä ns. (Itä-) Ulko-saaret (HKI n:53). Laajasalon peruspiirin n: 603 ainoa saari, joka on "normaalissa" asuinkäytössä on siis Laajasalon kaupunginosa n:49:n perussaari. Laajasalon peruspiirin keskiarvo- asukastiheys on näillä perusteilla Helsingin asukastiheyden vähiten asukkaita sisältävä peruspiiri 1 075 asukasta/km², koska peruspiirin lähes asumattomien saarten isot maapinta-alat lasketaan mukaan asukastiheyttä laskettaessa. LAAJASALON KAUPUNGINOSA N: 49Laajasalon kaupunginosaan kuuluu Laajasalon perussaari n. 834ha, joka on laajasti asutettu. Siinä on silti useita luonnonsuojelualueita sekä myös urheilu- ja kansan- sekä kartanopuistoalueita, joilla ei ole asuintontteja. Perussaarta lähiympäröivät pikkusaaret, kuten mm.: Repossaari, Salmisaari, Hevossaari, Pitkäluoto, Varisluoto, Pyysaari, Pyyluoto, Killingholma yht. n. 10ha ja niitä ympäröivät laajat vesialueet n. 545ha. Näistä saadaan kaupunginosan kokonaispinta-alaksi n. 13,9km². Tällöin siis pitää huomata, että Laajasalossa on -laajoja asutuksesta rauhoitettuja maa-alueita sekä -laajat merialueet, joille rakentaminen ei onnistu ilman meritäyttöjä! Laajasalon kaupunginosan n:49 maa-alueiden asukastiheyttä ei mistään ilman laskemista löydy, mutta sen saa laskemalla selville Helsingin tietokeskuksen kirjasta Helsinki alueittain v.2014. Laajasalon kaupunginosan n:49 asukastiheys v. 2014 on 1 952 asukasta/km². Tämän arvon pienuus ei ole mikään ihme, sillä Laajasalon asuintonttien pinta-alasta lähes 80% on pientaloalueita. Pelkästään pientalovaltaisilla alueilla ei ole edes tämän suuruista asukastiheyttä kaupungin muilla alueilla. Tämä arvo ei enää ole kaupungin pienimpiä asukastiheyksiä ja muuttuu jo hurjasti Kruunuvuorenrannan alueen rakentamisen jälkeen n. 3 253 asukasta/km²:ksi, joka on jo keskikastia oleva arvo koko kaupungin esikaupunkialueilla. LAAJASALON PIENTALOALUEETLaajasalon pientaloalueet ovat syntyneet kerroksittain eri aikakausilla. Alussahan saari oli muutaman kartanon hallussa, jona aikana lähti liikkeelle Helsinkiläisten porvarien huvila asutus. Jo ennen viime sotia saarella oli hyvinkin laaja omakotialueryppäiden asutus. Saari siirtyi Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupungin rajojen sisälle vuonna 1946. Sotavuosien jälkeen omakotiasutus lisääntyi mm. sotaveteraanien omakotitonttialueilla ja on siitä laajentunut pikkuhiljaa täydennysrakentamisella laajentamalla erillisiä pientaloalue ryppäitä (esim. Kaitalahti, Pohjois- Laajasalo) ja koko saaren asutusta entisestään. Vuoden 2014 Helsingin Karttapalvelun maanomistusoloja katsellessa voi huomata, että Laajasalon saaren pinta-alasta suurin osa on jo kaavoitettu ja rakennettu pientaloasutukselle. Laajasalon saaresta ei siis voi tulla kaupunkikeskustaa, paitsi pientaloalueita purkamalla. Suurpiirteisesti Helsingin Karttapalvelun pinta-alalaskurilla alueita kierrellen voi päätyä pientaloalueiden viime vuoden kartan mukaiseen n. 247ha tonttipinta-alaan. Näille alueille on ominaista, että ne sijaitsevat eri syistä lähteneinä "kasvukeskittyminä" eri puolella saarta. Niitä on rannoilla, mutta myös pääteiden varsilla. Välissä on puistoja, luonnonsuojelualueita ja muitakin pienempiä kalliosaarekkeita tai soita, joihin ei ole päässyt rakentamaan esim. teiden puutteen takia. Näitä puistoja, luonnonsuojelualueita ja muita välialueita saarella on pientaloalueilla tai niiden kyljissä n. 156ha. Pientaloalueiden yhteydessä on siis maata n. 404ha. LAAJASALON KERROS- JA RIVITALOALUEETLaajasalon perussaari, joka on kerros- ja rivitalojen osalta rakennettu vasta 1960- luvun alkupuolen ensimmäisestä kaavoituksesta lähtien, on rakentunut pääasiassa Yliskylän alueen Uppbyn tilan ja sen päärakennuksen ympäristöön ja sen maille.
Nämä aiemmin rakennetut Laajasalon kerrostaloalueet ovat pinta-alaltaan yhteensä n. 69ha. Näille kerrostaloalueille, jotka pitävät sisällään pääosan Laajasalon nykyisistä asukas- ja asuntomääristä on jätetty kaavoituksessa lähipuistoja n. 28ha. Kerrostalo- ja niiden puisto- ym. alueiden yhteydessä on siis maata n. 97ha. Edellisistä numeroista nähdään, että Laajasalon kaupunginosa n:49 on kerrostalojen osalta hyvinkin tiukasti rakennettu, verrattuna pientaloalueiden vaatimaan tilaan. Nykyinen uusi esitys kerrostaloalueiden tiivistämisestä ja niiden lähipuistojen täyteen rakentamisesta ei taida ollakaan "Kaupunkia kaikille" periaatteen mukaista, vaan tarkoittaa lähinnä tiivistyvää kaupunkia esikaupunginosan kerrostaloalueille! LAAJASALON UUDET TULEVAT KERROSTALOALUEETLaajasalon kaupunginosaan n:49, Kruunuvuoren alueille on kaavoitettu uusia asuntoja n. 11 000 asukkaalle. Laajasalon asukastiheysluku (asukasta/km²) muuttuu jo aloitetun Kruunuvuorenrannan kerrostaloalueiden rakentamisen takia nykyisestä suuremmaksi kuin monilla Helsingin alueen kaupunginosien asunto-alueilla on. Nykyinen kerrostalojen uusrakentaminen ei ole vielä alkanut varsinaisen entisen Laajasalon öljysataman eli Kruunuvuoren alueelle, osittain siksi, että sen julkisen liikenteen suunnitelmat ovat vielä lopullisesti päättämättä (Kruunuvuoren raitiovaunusilta). Alueelle ajetaan kyllä jatkuvasti kalliomurskaa, mutta talorakentaminen ei ole vielä alkanut. Sen sijaan Kruunuvuoreen johtavan Koirasaarentien varsien kallioalueiden uusrakentaminen on jo huomattavan pitkällä. Tien eteläpuolelle, Tahvonlahden kerros- ja rivitaloalueen jatkoksi lahden rantaan päin rakennetaan paraikaa kerrostaloja, joista osaa jo myydään. Näitä alueita ovat esim. Gunillankallio, Lorentzinkallio (yht. n. 8,7ha) ja toisella, ao. kuvissakin näkyvillä Koirasaarentien pohjoispuolen Borgströmin kalliomäen kerrostaloalueella , joka on mainittu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi, ovat jo kallioalueiden räjäytystyöt menossa (n. 7,22ha), eli tonttialueita yhteensä n. 15,9ha. Tänne tulee siis lisää pieni kerrostalokaupunginosa! 
Yo. valokuvassa 25.4.2015 rakentaminen on jo hyvässä menossa Kruunuvuoreen johtavan Koirasaarentien varren Borgströminmäen Rosalankujan tonttien 8 (etualalla) ja 6 alueille. Kuvan oikeassa reunassa olevan aidan takana on talotontilla ollut, siirrettävänä oleva Vuorilahdenpolku, joka kulki näillä jyhkeillä, erämaaluontoisilla ja metsäisillä kallioalueilla ilman näkymää minkäänlaiseen sivilisaatioon ja kuului eräisiin harvoihin Helsingin hiljaisiin kalliometsä alueisiin. 
Kuvassa on Borgströminmäen Föglönkujan puustosta raivattuja kallioita tasaamista vailla 3.4.2015. Kuva on pohjoispuolen korkeuksiin nousevan kalliolaen huipulta, joka edelleen kuvaajan taakse mennessä laskeutuu jyrkästi Henrik Borgströminpuiston kallioalueen reunaa kiertävään Henrik Borgströmintiehen. Kallioalueilla on valtavia räjäytystöitä, joissa kerrostalojenkin korkuisia kallioita on räjäytetty pois paikalle rakennettavien kerrostalojen tieltä. Kallioalueen suuria korkeuseroja joudutaan korjaamaan liian jyrkkien korkeuserojen tasaamiseksi rakennettaville kerrostaloille ja teille. LAAJASALON KAUPUNKIBULEVARDIT"Yleiskaava 2002:ssa nykyinen liikekeskus on merkitty keskustatoimintojen alueeksi. Sitä ympäröi kerrostalovaltainen alue (asuminen/toimitila). Laajasalontie on merkitty pääkaduksi. Tengströminpuisto ja Yliskylänlahdenranta on merkitty virkistysalueeksi". Näin kertoo voimassa oleva yleiskaava 2002 Tengströminpuistosta, joka on Yliskallion asuntoalueen lähivirkistyspuisto ja lähiveneranta (Yliskylän venekerho ry:n satamalahti) sekä Laajasalon tiheimmin asuttu kerrostaloalue. Laajasaloon on ehdotettu ns. "kaupunkibulevardi" ratkaisua Laajasalon keskustaa jakavan Laajasalontien moottoriliikennekadun sijalle yhdistämään alueet kaupunkimaisemmaksi alueeksi. Sen reunoille rakennettaisiin katumeluun tottuneille asukkaille kerrostaloja. Kuitenkin nykyinen Laajasalon moottoriliikennetie on n. 33m ojanpohjasta ojanpohjaan leveä kaistale Yliskylän keskustassa, mutta kaupunkibulevardina sen leveys olisi n. 46m. Tie levenisi n. 13m ja jakaisi Yliskylän keskustaa entistä enemmän. Lisäksi tie jouduttaisiin nostamaan lähes samaan tasoon muun Yliskylän keskustan kerrostaloalueiden asutuksen ja kauppakeskusten kanssa ja siitä poistettaisiin ajoylikulkusillat, jolloin katuliikenne aiheuttaisi laajemman katumeluvyöhykkeen koko Yliskylän keskusalueelle. Asukkaiden tienylitys alueen keskuspalveluihin heikkenisi tasoristeysten takia turvallisuudeltaan ratkaisevasti, sillä esim. raitiovaunupysäkit sijaitsisivat ajokaistojen välissä keskellä katua. Esitetyn suunnitelman mukaan Yliskallion kerrostaloalueen lähipuisto Tengströminpuisto rakennettaisiin täyteen kerrostaloja. Puistohan on hyvin matalaa rannoiltaan ja se jouduttaisiinkin nostamaan maantäytöillä n. 3-4m ja pengertämään rannat vedennousujen varalta myös Yliskylänlahden itäpään moottorikadun osalta. Kaikki ranta-alueen puusto jouduttaisiin poistamaan ja muukin alue hyvin tiuhaan rakennettujen, lähes umpikorttelikerrostalo rakennusten tieltä. Alueella olevaan suojeltuun alkuperäishuvilaan kaupunki on hakemassa purkulupaa sen huonon kunnon takia. Vaaravyöhykkeessä ovat niin Yliskylänlahden rantojen lepakot, kuten myös Yliskylänlahden venekerho ry:n laiturit ja varsinkin talvisäilytysalueet. Rantojen viheryhteys sekä kuntoilijoiden hiihto- ja juoksupolut ja kevyen liikenteen väylä Laajasalon pohjoisalueilta Tullisaarenpuiston alueelle ja edelleen Kruunuvuoreen olisi vaarassa katketa Yliskylänlahden rantatörmiin ja sen kerrostaloihin. Tullisaarenpuisto menettäisi maisemapuiston arvonsa Yliskylänlahden kerrostalojen aurinkoa peilaaviin ikkunoihin ja Haukkaniemeläiset saisivat ilta-aurinkonsa samojen ikkunoiden häikäisyyn. Koko Yliskylän keskusta-alueen suunnittelu on jaettu kolmeen osaan, jossa pala palalta alueen puistot ovat vaaravyöhykkeessä Laajasalontien ja Koirasaarentien sekä Vartiosaareen vievän Reposalmentien "Kaupunkibulevardien" ja keskustan tiivistämisen takia, jossa ei ole enää muita tyhjiä alueita kuin vähäiset lähipuistot. LoppumietteetHetkinen, mitähän täällä ollaan oikein tekemässä? Enkö minä juuri lukenut, että Pariisissa ja New Yorkissa puretaan keskustan kerrostaloalueita ja rakennetaan niitä uudestaan väljemmiksi, että saataisiin niihin hyviä veronmaksajia. Eikös siellä amerikassa Detroitin kaupunkikin mennyt konkurssiin, kun kaikki kynnelle kykenevät muuttivat keskuskaupungista naapurikuntiin? - Vai muistanko väärin? No, ehkä muistan väärin. Strategia on varmaan sellainen, että hyvin toimeentuleville veronmaksajille koitetaan rakentaa loistoalueita kaupungin moottoriteiden varsiin. Ja että vielä niin monelle, kuin 230 000 ihmiselle. Olletikkin kaupunki varmaan hukkuu rahoihin sen jälkeen! Sivun alkuunKirjoitus ja valokuvat: Erkki Väliniemi © 29.7.2015 Kesäteatteri on aloittanut toimintansa Laajasalon Tengströminpuistossa v. 2015Laajasalon kulttuurielämä sai uuden sykäyksen, kun Laajasalon Yliskallion alueen lähipuistossa aloitettiin pienimuotoinen kesäteatteritoiminta koko perheen lastennäytelmällä Tirlittan. Kylämetsä ry:n kesäteatteri 2015 aloitti Yliskylänlahden rannan upeissa maisemissa, vaaleanpunaisen huvilan pihapientareilla kekseliään ja yksinkertaisen nerokkaiden teatterilavojen ja katsomorakenteiden avulla rakentuneen kesäteatterin, josta ei luontoarvoja puutu. 
Vieressä oleva kesäteatterin ohjelmajuliste bongattiin Laajasalon Ylistalon ilmoitustaululta jo 15.7.2015 (klikkaa valokuvaa, niin näet siitä isommalla myös tulevat näytösajat ja opastuksen paikalle!) Näytökset jatkuvat ohjelman mukaan aina 9.8.2015 asti, jolloin on viimeinen näytös. Perhenäytelmä Tirlittan'in kenraali harjoitusillan 23.7.2017 näytelmä osoitti, että kesäteatteri ohjelma voi olla myös hauska ja vakavakin samanaikaisesti. Lavasteet ja esitysasut olivat huippukivoja ja katsomon muodosti lahdenrannan luontometsän reunassa oleva tervaleppä- kaarikattolehvästöä reunustava pihapiiri. Näytelmä tuntui olevan aivan oikein arvotettu perhenäytelmäksi, sillä välillä ei tiennyt, että kummatko enemmän innostuivat esityksen nerokkaiden vaiheiden seuraamisessa - vanhemmat suosionosoituksilla, vai lapset heidän eläytyessään esittämään - vaikkapa ohjeita piilossa olevien näyttelijöiden olinpaikasta. Väliajalla päästiin nauttimaan kahvi- ja mehujuomia pullien kera sekä grillin maistuvia makkaroita säpäkällä sinapilla. Puhvetista aukeava maisema avautui vaaleanpunaisen huvilan laituripenkereen päädystä ja siihen johtavasta kapeahkosta kaislojen muodostamasta veneuomasta Yliskylänlahden yli Tullisaarenpuiston silmiähiveleviin maisemiin ja kruunasi näytelmän väliajan myös silmänruoalla, jota Helsingissä ei muualla voi nähdä. Yliskylänlahden rannan suojeltu vaaleanpunainen huvila
Valokuvassa näkyy vaaleanpunaisen huvilan näytelmärekvisiitan tarpeeseen perustettu ompelimo, jonne sain luvan kurkata sisään. Näytelmän vaatimia rooliasuja ja kankaasta tehtyjä erilaisia lavasteita on tässä tehty ja vieläkin siinä taisi olla jotain tekeillä. Ensi-ilta olisi huomenna 24.7.2015 klo 18.00. Huvila vaikutti sisältä muutenkin hyväkuntoiselta ja sisäilmaltaan hyvältä. Kiivetessäni sen toisen kerroksen tiloihin, siellä oli jo kiireistä meininkiä kenraaliharjoituksen takia. Huvila on muutenkin kesäteatterin toiminnan tekemisessä tilana, joka mahdollistaa näytelmän toimintaa muussakin, kuin puvustamisessa ja on tärkeässä osassa näytelmän tekemisessä. Itse näytelmässä sillä ei ole kuin yksi rooli, mutta jääköön sekin tulevien katsojien itsensä nähtäväksi. Kesäteatteri saapuikin sopivasti paikalle, kun viereisen Laajasalon ensimmäisen kerrostalo- ja rivitaloalueen, eli Yliskallion alueen rakentamisesta on tänä vuonna kulunut n. 50 vuotta. Suuri osa rakennuksista valmistui v. 1965. Se on sikälikin onnekas sattuma, että alueella on ollut sukupolvenvaihdos menossa ja lapsimäärät kasvussa jo pitemmän aikaa ja näytelmän ohjelmavalinta on suuntautunut lapsiperheille. Sivun alkuun Kirjoittaja: Erkki Väliniemi © 30.10.2015 Villa Sievers - suunnittelijana arkkitehtitoimisto Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen v.1901Vuonna 1901 sai arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen toimeksiannon tehdä tohtori (Klas) Richard Sieversille huvilan arkkitehtisuunnitelman, jonka mukaan huvila rakennettiin Laajasalon Yliskylän Reposalmen rannan jyrkille rantakallioille v.1902. 
Kuvalähde: Huvila suunniteltiin luonnonmukaiseen kalliorinteeseen ja sen pohjamuoto ja korkeussuhteet noudattelivat osittain huvilan paikan korkeus- ja muotosuhteita. Jopa kallion ulkonemalle löytyi sopivasti paikka erkkeriterassille. Huvila tehtiin hirsistä ja siinä oli aumakaton muotoisia katto-osuuksia sekä puolipyöreä terassikatto-osuus. Koko katto oli katettu päreillä. Huvila oli osittain kaksikerroksinen, joka oli siitä erikoinen, että sen yksikerroksisen osan osuus nousi toisen kerroksen tasolle. Senkin sijaintipaikka vain noudatteli kalliorinteen nousua niin, että sen rakennuspohja nousi ylemmälle kalliotasolle. 
Kuvalähde: Huvilarakennusta voitaneen pitää arkkitehtitoimiston kolmen arkkitehdin kansallisromanttisen suunnan yhtenä kohteena, josta muita esimerkkejä voisi olla juuri samaan aikaan heille suunnitteilla ja rakennettavana ollut Hvitträskin erämaa-ateljee. Winckelmann'in huvila v.1944Huvilaan tehtiin laajoja muutoksia 1930-luvulla, mm. seinäpinnat rapattiin, ikkunapuitteet poistettiin, kattopintojen päreiden tilalle muutettiin punainen kattohuopa ja molemmissa kerroksissa tehtiin tilamuutoksia. Myös toisen kerroksen huoneisiin lisättiin katto ikkunoita. Huvila näyttikin muutosten jälkeen aivan erilaiselta. Samalla huvilan nimikin ilmeisesti vaihtui uuteen. Tästä muutoksesta voi käydä esimerkkinä huvilasta otettu valokuva v.1944, jossa sota-ajan tilanteessa tämäkin huvila oli pakkolunastettu valtiolle ns. valonheitinlottien varuskuntakoulutuskeskuksen käyttöön. Kun Laajasalon Yliskylään aloitettiin rakentamaan toista kerrostaloalue aaltoa laman ja suuren devalvaation jälkeen 1970- luvun alusta, tuli tämänkin huvilan kohtaloksi purkaminen ja sen tontin paikkeille rakennettiin yksi Helsingin harvoista atrium-/ kerrostaloryhmistä. Sen verran tämä huvila ja sen sijaintipaikka tuli huomioonotetuksi aikaisemmasta ajastaan uuteen asemakaavaan, että alueen asemakaava- sekä taloarkkitehti Olli Kivinen asemakaavoitti atriumkerrostalon piha-alueelle Villa Sieversin talonpohjan paikalle lasten leikkipaikat ja osa sen pihamaastorakennelmia jätettiin muistoksi sen elinkaaresta ja entisestä ajasta. Sivun alkuun Kirjoittaja: Erkki Väliniemi 28.11.2015 Laajasalon Yliskylän keskustan puistot täyteen kerrostaloja ja uimarannan maasto kerrostaloalueiksi?Helsingin uuden yleiskaavaehdotuksen suunnittelu tuo esiin kaupunkisuunnittelun suunnitelmaluonnoksen 10.11.2015 Laajasalon Yliskylän esikaupunkialueen keskusalueen kerrostalojen puistojen rakentamisesta kerrostaloalueiksi. Kaupunkisuunnitteluosaston esitystä voidaan havainnollistaa lisää laittamalla kaavasuunnitelman pohjalle kaupungin kiinteistökartta, jolloin saadaan näkyviin esityksen suurpiirteiset suunnitelmat, jotka on osin piirretty yleisesti myös suunnittelualueen viereisille tonteille sijaitseville rakennetuille ja rakentamattomille asemakaavoitetuille alueille asti. Tämä tarkastelu voidaan tehdä myös koko kaupungin alueella. (Valitettavasti kaavasuunnitelman karttaa ei saa suurennettua kiinteistökartan mukana ollessa (miksi?), joten esitystä joutuu tihruamaan pienemmässä mittakaavassa) Helsingin karttapalvelu
esittää kaupunkisuunnittelun yleiskaava suunnitelmaluonnoksen ( A1 korttelitehokkuus tarkoittaa raskainta A- kerrostalo tonttitehokkuutta alueen lähipuistoon - ja näköjään ulottuu myös rakennettujen kerrostalojen- sekä Kuukiventien ja Tuurholmanpolun väliin jäävän rivitalojen tonttien päälle. Esitys sulkee Laajasalon - Vartiosaaren ja Santahaminan saarien lähes kolminkertaistuvan autoliikenteen kulkemaan kerrostalojen reunustamaan reikään ja muuttuu kolkoksi kerrostalo- katukuiluksi sen sijaan, että paikalla on nykyään toimiva moottoriliikennetie ja sen viereinen viherreitti Herttoniemeen (Tengströmin puisto). Moottoriliikennetien varren luontomaisema on myös ollut voimakas näyttö Laajasalon ja sen lähisaarten luonteesta luonnonläheisenä asuinpaikkana ja osoitus luonnon voimakkaasta läsnäolosta saarilla (Santahamina ja Vartiosaari). Yliskylän Ilomäentien reunat näytettäisiin rakennettavan myös täyteen kerrostaloja A2 korttelitehokkuudella, samoin Marunapolun varren puiston täyttäminen kerrostaloilla, tosin alueen läpi pitäisi jäädä joku viherkäytävä. Viherkäytäväksi on myös nimitetty Koirasaarentien varsille rakennettavien kerrostalojen katukuilua, johon tulee polkupyöräbaana, pari jalkakäytävää ja puuriviä sekä raitiotie ja ajoneuvokaistoja ja jossa tulee jyräämään edestakaisin Kruunuvuorenrannan, Tahvonlahden ja Kaitalahden autoliikenne. Samalla esityksen Koirasaarentien varren entisiä kerrostaloja näyttäisi joutuvan suuremman korttelitehokkuuden (A2) alueiksi. Karttaesityksen mukaan Karpiselän puiston uimaranta-alueelle pitäisi jäädä hiekkarantaa, - ainakin osittain jäljelle, mutta muuten kerrostaloalueet ulottuisivat lähes rantaan asti ja rannan reunan mäntymetsikkö olisi suuressa vaarassa hävitä. Toivon mukaan jokainen voi muodostaa oman käsityksensä tehtyyn yleiskaavaehdotuksen 10.11.2015 ja reagoida asiaan, jos tuntee siihen tarvetta! Hyvää Joulua kaikille Yliskylän Huolto Oy:n historiaa- sivuja lukeneille! Sivun alkuunJatkuu... |